Uusimmat kirjoitukset

  • 13.2.2019 19:59Ovatko vanhustenhuollon ongelmat maan hallituksen vika?Lue lisää »
  • 26.11.2018 21:49Monitoimiareena elävöittää kaupungin keskustaa?Lue lisää »
  • 28.5.2018 9:10Vasemmistopopulismilla on kallis hintaLue lisää »

Blogin arkisto

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:122961 kpl

Tapio kirjoitaa

Kasukkalan koulutie on enemmän kuin vaarallinen

Tiistai 12.1.2010 - Tapio Arola

Lappeen

rannan kaupunki sai aikaan päätöksen Kasukkalan koulun uudisrakennuksesta nopeaan tahtiin, mutta muut sen ympäristöön liittyvät asiat eivät olleet millään tavalla käsittelyssä.  
Lappeenrannan ja Vainikkalan välinen tieosuus on ollut jo pitkään sekä autoilijalle että kevyelle liikenteelle yksi maakuntamme vaarallisimpia. Tätä vaarallisuutta ovat vakuuttanet jo pitkään kyläläisten lisäksi aina julkisuuteen saakka mm. raskasajoneuvoliikenteen kuljettajat.  
Uudisrakennuksen suunnittelun yhteydessä vähin, mitä olisi odottanut tehtäväksi, olisi ollut huomioida lapsiin liittyvät vaikutukset. Tätä asiaa ei näy missään käsittelyn vaiheessa. Kasukkalan koulupiiri on laaja, ja useat lapset tulevat sinne kävellen ja polkupyörillä. Kasukkalan ja Vainikkalan välille on odotettu jo pitkään turvallista koulutietä, jonka takaisi muusta liikenteestä erillään oleva kevyen liikenteen väylä, mikä olisi lasten turvallisuuden näkökulmasta välttämättömyys.  
Otettiinko kevyen liikenteen väylän suunnittelu ja rakentaminen edes esille Lappeenrannan kaupungin ja Destian kanssa? Myös alueelle suunniteltu uusi maa-ainesten otto lisää liikennettä ja vaaratilanteita tällä alueella. Mielestäni olisi heti käynnistettävä suunnittelut uudesta kevyen liikenteen reitistä Kasukkalan koulun alueella ja toteutettava sen rakentaminen koulun rakentamiseen liittyen. Uuden koulurakennuksen ja turvallisen koulutien on syytä kulkea suunnittelussa ”käsi kädessä” eikä erillisinä ratkaisuina ja vasta sitten, kun jotain ikävää sattuu.

 ETELÄ-SAIMAA 12. TAMMIKUUTA 2010

Kommentoi kirjoitusta.

Petojen suojelu on saanut kohtuuttomat mittasuhteet

Lauantai 2.1.2010 - Tapio Arola

Maassamme on vuosia puhuttu petokantojen säilyttämisen puolesta.  Meille suomalaisille on annettu eri tahoilta ymmärtää, että vähäiset karhut, sudet, ilvekset ja ahmat kuolevat  ilman erikoistoimenpiteitä sukupuuttoon maassamme    Asiasta tietämätön saattaa hyvinkin uskoa lukemaansa tai kuulemaansa ja ryhtyä äänekkäästi puolustamaan eläinkantojen kasvattamista.    Viimeaikaiset tiedot karhujen aiheuttamista vaaratilanteista jopa suurkaupungeissa ovat sentään hiukan havahduttaneet myös kaupunkilaisiakin vaikkakaan ei vielä päättäjiä. 

Susien ja viimepäivinä karhujen  aiheuttamat tappiot kotieläimille ja mm. porotaloudelle pitäisi viiimeistään nyt herättää päättäjät tekemään päätöksiä petoeläinkantojen vähentämiseksi.  Vai tarvitaanko uhreiksi ensin myös ihmisiä?  Tuntuu käsittämättömältä, miksi kukaan ei kerro niistä valtion kassasta maksetuista korvausmääristä, joita vuosittain korvataan kotieläinten, metsästyskoirien ja porojen menetyksistä.

Ovatko petoeläimet maassamme todella niin tärkeitä, että niiden määrän kasvattamisen seurauksena olemme valmiita korvaamaan yhteisistä varoistamme esimerkiksi aitojen rakentamiset kaikille lammastiloille?  Vai kuuluuko petoeläimet ja politiikka yhtenä kokonaisuutena siihen toimenpideohjelmaan, jolla maaseutu halutaan tyhjäksi?  Esitetyt väitteet, että maassamme harjoitettaisiin laajastikin salakaatoja on myös käsittämätön julkisuuteeen tuotu asia.  Jos näin väitetään, niin se on myös jollakin tavalla syytä todistaa. Yksittäisten esiin tulleiden  tapauksien johdosta ei pidä syyllistää koko metsästäjäkuntaa. Maa- ja metsätalousministeriö on ainut taho, mikä asian eteenpäin menoon voi vaikuttaa ja nyt vihdoin ja viimein olisi ryhdistäydyttävä asiassa, asian vaatimiin toimenpiteisiin.

Kommentoi kirjoitusta.