Kisapuisto on ehdoton valinta

Sunnuntai 27.9.2020 klo 10:01 - Tapio Arola

Aivan ensimmäiseksi. Lappeenrantaan pitää rakentaa uusi jäähalli. Ja jos vain mitenkään mahdollista, hallipäätös pitää tehdä välittömästi yhdessä sisäliikuntahallin päätöksen kanssa.

Toiseksi SaiPa on tärkeä osa Lappeenrantaa. Se on osa kaupungin urheiluelämää, mutta myös laajemmin osa lappeenrantalaista ja eteläkarjalaista liikuntakulttuuria. Ja on muistettava myös SaiPan taloudellinen vaikutus kaupungille merkittävänä veronmaksajana.

Nämä molemmat asiat on syytä kertoa heti alkuun, koska muuten minuun kirjoittajana kohdistettaisiin vääriä väitteitä.

SaiPan toiminnan tärkeys Lappeenrannassa ei kuitenkaan tarkoita sitä, että SaiPa määrää jäähallin rakentamispaikan. Ei, sillä SaiPa on vain hallin käyttäjä, eikä hallin käyttäjä voi mielestäni esittää uhkavaatimuksia, kuten se nyt on tehnyt.  Mutta ei SaiPa suinkaan tässä syyllinen ole, vaan se toimii omaksi parhaakseen.

Sen sijaan olen hämmästyneenä seurannut niin kaupungin viranhaltijoiden kuin myös näin maakuntalehden lukijana Etelä-Saimaan kirjoittelua.

Kaupungin viranhaltijoiden velvollisuutena on tässäkin asiassa selvittää kaikki tosiasiat, jotta valtuutetut voivat tehdä oikean päätöksen. Nyt niin ei ole ollut, vaan johtavat viranhaltijat yksipuolisesti toimivat keskustahallin puolesta pyrkien eri tavoin jopa vääristämään keskustaan sijoitettavan hallin todellisia kustannuksia.

Ehkäpä räikein esimerkki tästä vääristelystä ja keskustahallin suosimisesta oli valtuuston iltakoulu. Siellä ensin Mikko Hietamies unohti täysin oman velvollisuutensa asian esittelijänä ja sen jälkeen asiantuntijoina kuultiin lähinnä vain Jussi Markkasta ja konsulttia, joka kaupungilta laskutti yli 100 000 euroa saamatta mitään aikaan.

Etelä-Saimaa taas on ottanut omaksi agendakseen keskustahallin. Erityisesti Vesa Salminen on kunnostautunut keskustavaihtoehdon puolustajana, mutta muutenkin lehti on tehnyt ja tekee työtä asian eteen.

Maakuntalehdellä on luonnollisesti oikeus määritellä oma linjansa ja on jopa hyvä, että kerrankin lehden palstoilla ollaan jotain mieltä. Silti näin maallikkona, tiedotusvälineiden hienoja sääntöjä ja periaatteita tuntemattomana, ihmettelen kirjoittelun yksipuolisuutta ja tarkoitushakuisuutta.

Lopuksi esitys. Tehdään uusi halli Kisapuistoon. Jos SaiPa ei ole sen ravintolatoimiin valmis sijoittamaan omaa rahaa, ja haluaa olla siellä vain päävuokralaisena, hallin ravintolatoiminnan hoitamisesta pitää järjestää aito tarjouskilpailu. Sen voittaja hoitaa kaikkien hallissa pidettävien tapahtumien tarjoilut, myös liigapelien.

Tapio Arola, Lappeenrannan kaupunginhallituksen jäsen (Keskusta)

Osa-aikatyön mahdollisuudet

Sunnuntai 9.8.2020 klo 13:13 - Tapio Arola

Ei nyljetä netissä

Perjantai 12.6.2020 - Tapio Arola

Suomi on saanut uuden valtionvarainministerin, Matti Vanhasen.
Kokenut konkaripoliitikko on erinomainen valinta valtion rahakirstun hoitajaksi tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa tarvitsemme koko kansakunnan yhteistä panosta koronakriisin seurausten hoitoon.

Ihmettelen suuresti, miten heti valinnan jälkeen sosiaalinen media täyttyi mustamaalauksesta ja ivallisista kommenteista Vanhasta kohtaan. Osa näistä kommenteista täyttää kirkkaasti kunnianloukkauksen merkit. On vaikea ymmärtää, mihin ihmiset näillä pyrkivät.

Koronakriisin vaikutukset tulevat olemaan niin kauaskantoiset, että niistä selviämiseen tarvitaan jokaisen suomalaisen panosta.
Verot tulevat todennäköisesti nousemaan ja saavutetuista eduista joutuu jokainen tinkimään.
Puolueiden on kyettävä tekemään vaikeita päätöksiä ja kansalaisten sekä etujärjestöjen on tyydyttävä niihin.
Suomen itsenäisyyden alkuaikoina kaikki oli kuitenkin vielä pahemmin, mutta silloin ei toisia nyljetty netissä tai Twitterissä, vaan käytettiin aseita, jopa omia naapureita vastaan.
Nuori kansakunta oli hajanainen ja sekä oikealta että vasemmalta nousevat ääriryhmät yrittivät päästä valtaan. Moni menetti uskonsa demokratiaan ja näki tulevaisuuden näkymät synkkinä.
Mutta sisällissodassa jakautunut kansa löysi yhteisen suunnan ja eheytyi. Puolueet tajusivat, että tästä ei selvitä riitelemällä, vaan kaikkien on vedettävä yhtä köyttä, jotta itsenäisyys säilyi.

Uskon, että monella suomalaisella on tällä hetkellä samoja epäuskoisia ajatuksia tulevaisuuden suhteen kuin sata vuotta sitten – varsinkin talouden osalta.
Maailmanlaajuinen taantuma, irtisanomiset ja yritysten ahdinko luovat synkkiä pilviä taloutemme ylle. Energiaa ei voi enää tuhlata yksittäisten ministereiden tai kansanedustajien haukkumiseen ja mustamaalaamiseen.

Kaikkien on puoluekantaan katsomatta aika tunnustaa, maamme etu ja tulevaisuus on paljon tärkeämpi kuin pelkät poliittiset päämäärät!
Tarvitsemme sitä kuuluisaa yhteishenkeä, jolla Suomi voi nousta jaloilleen.
Mustamaalauksella ja ivallisilla kommenteilla emme pitkälle pötki.

KIUSATAANKO VANHUKSIA?

Maanantai 25.5.2020 klo 7:48 - Tapio Arola

Oppia Ikä kaikki

Torstai 28.11.2019 - Tapio Arola

Minulle tuli hiljattain 70 vuotta täyteen. Osat jutut menee tässä iässä jo ohi ja toiset jutuista jo suorastaan päästän ohi. Toisaalta lohdullista on se, että aina ei nuoremmatkaan pysy kärryillä. Keskustan 32-vuotias varapuheenjohtaja Petri Honkonen päivitti Facebookiin 30.10.2019 seuraavaa:

”Naudanlihaa ei saisi syödä, mutta kannabis pitäisi laillistaa. Vahvat kaljat ja viinit pitäisi saada kauppoihin, mutta pelikoneet sieltä pois. Pelaaminen on kyllä ok, jos rahat lähtevät nettipeleistä ulkomaille, kunhan eivät vain jää Veikkauksen edunsaajille Suomeen. Pitäisi saada kuluttaa vaikka miten paljon, mutta energiaa ei saisi tuottaa millään keinolla. Ei ole yksinkertaista tämä yhteiskunnallinen keskustelu tänä päivänä.”

 Honkosen päivitystä lukiessa tuli mieleen, että jotkut merkityksenannot ovat menneet jotenkin sekaisin. Ilmastonmuutoksen osalta kriittisesti asiaan suhtautuvat ovat puhuneet vouhottamisesta. Tuo sana on kuvaava, mutta sitä ei tulisi käyttää ilmastomuutoksen yhteydessä, sillä ilmastonmuutos huolettaa myös tällaista vanhempaa isäntää.

 Jollain tapaa julkisen keskustelun seuraaminen on kuin katsoisi päättömän kanan juoksua. Siinä suhteessa vouhottaminen on ihan hyvä sana kuvaamaan laajemmin tätä aikaa. Ilmastonmuutos-keskustelu on Suomessa keskittynyt liiaksi kahteen äärimmäiseen napaan: Lähinnä synnin tuntoa ja masennusta ympärilleen kylväviin Vihreisiin ja pupuina päänsä pensaaseen laittaviin Perussuomalaisiin. Tolkullinen maltti ja konkreettiset ratkaisuehdotukset ovat jääneet liian vähälle palstatilalle.

Ilmastonmuutos antaa paljon mahdollisuuksia Suomen viennille. Uusiutuva energia luo työtä kaikkialle Suomeen. London School of Economicsin professori Nicholas Sternin kiteytti hiljattain, ettei päästöissä päästä nollaan menemällä talouskasvussa nollaan. Se ei ole Sternin mielestä mahdollista. Oleellinen ja tarvittava muutos olisi se, että kytkös talouskasvun ja ilmastopäästöjen kasvun välillä saataisiin poikki. Politiikalla on tuon napanuoran katkaisussa keskeinen rooli.

 EU, YK ja maailman valtiot ovat tähän saakka alisuoriutuneet taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Tarvitaan ylikansallisia sitovia sopimuksia ja valtioiden välistä yhteistyötä – pelkkä haihattelu ei riitä ja masennus ei auta. Petri Honkonen on tulossa Keskustan Karjalan piirin Taipalsaarelle syyskokoukseen keskiviikkona 20.11. – taidan mennä jututtamaan häntä.

 Tapio Arola, Lappeenrannan kaupunginhallituksen jäsen (Keskusta)

Jäähalli Lappeenrantaan

Tiistai 26.11.2019 klo 22:10 - Tapio Arola

Lappeenrantaan rakennetaan uusi jäähalli. Päätös asiasta pitää tehdä nopeasti mutta kokonaan toinen asia on millainen halli kaupunkiin tehdään. Ja vielä suurempi päätös on tulevan hallin sijainti.

Kaupunginvaltuusto päättää hallin rakentamisesta. Kun valtuusto asiaa käsittelee, on enää turha keskustella vanhan hallin korjaamisesta. Vanhasta ei saa uutta ja vanhan korjaaminen on rahan haaskaamista. Köyhällä ei ole varaa sellaiseen ja populismi tässä asiassa on typeryyttä.

Yhtä lailla valtuuston pitää päätöstä tehdessä muistaa, että kaupunkiin ei rakenneta pelkästään jäähallia. Yleisurheilijat ovat jo liian kauan odottaneet omaa kunnollista harjoituspaikkaa ja samalla tänne saadaan erilaiset tapahtumat mahdollistava monitoimihalli. Siihen ei jäähallia tarvitse varustaa.

Jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää, että jäähallin sijoittamista kaupungin ydinkeskustaan ei voi perustella järkevillä syillä. Se on kaupunkikuvallisesti mahdoton vaihtoehto, eikä se tuo tänne valtavia yleisötapahtumia, vaikka niin täällä kuntalaisille uskotellaan. Siksi hallin ainoa paikka on Kisapuisto, johon jääurheilu jo on keskittynyt.

Olen hämmästyneenä katsonut sitä, kuinka hallia edelleen yritetään väkisin sijoittaa keskustaan. Ketään ei näytä kiinnostavan se, että se merkitsisi kustannusten olennaista kasvattamista ja siihen taas meillä ei ole mahdollisuuksia. Ja kukaan ei ilmeisesti ole todellisuudessa selvittänyt sitä, miten liikenne silloin sujuu ja miten pysäköinti todellisuudessa järjestetään.

Erityisen hämmästyttävää on myös se, että kaupungin viranhaltiat Pasi Leimin johdolla puhuvat hallin tuomasta mahdollisuudesta bisnekselle. Näin siitäkin huolimatta, että markkinoilta ei halliin rahaa ole löydetty. Viranhaltioille ja myös keskustavaihtoehtoa kannattaville sanonkin, että bisneselämä on maailma myös heille. Eihän se vaadi kuin rahaa, ymmärrystä ja riskinsietokykyä.

Ps. Kirjoitin mielipiteen jäähallista jo 26.11.2018. Silloin joku Pallon Poika toi esille, ettei entinen Kapiainen tiedä tästäkään asiasta mitään! Hän on oikeassa, mutta Kapiainen uskaltaa kirjoittaa nimellään ja on yksi ääni kun päätöksiä tehdään, nimimerkiltä se etu saattaa puuttua.

Tapio Arola Kaupunginvaltuutettu (kesk)

Ovatko vanhustenhuollon ongelmat maan hallituksen vika?

Keskiviikko 13.2.2019 klo 19:59 - Tapio Arola

Viime viikkojen aikana on tullut päivittäin esille laiminlyöntejä vanhusten huollossa ja erityisesti yksityisten toimijoiden kohteissa. Onko niin, että juuri nykyisen hallituksen aikana on vanhustenhuollon taso romahtanut?  Onko niin, ettei näitä ongelmia ole ollut aikaisemmin? Onko niin, ettei kuntien ja kuntayhtymien vastaavissa laitoksissa ongelmia esiinny lainkaan? 

Muistan kohuotsikoita ja nykyhetkeä kauemmas tässä asiassa. Ongelmia on ollut ennenkin, mutta trendi on nyt toki huolestuttava. Vuonna 2014 Etelä-Suomen AVI:ssa valvontapäätöksiä tehtiin eniten vanhustenhuollosta (33%). Heinäkuussa 2018 Mtv3 uutisoi seuraavasti: "Tämän vuoden alussa selvästi suurin osa, 62 prosenttia Etelä-Suomen viraston valvontatoimista koski vanhustenhuoltoa. Tuolloin Etelä-Suomen AVI:n ylitarkastaja Päivi Vainio kertoi huolestuttavasta suuntauksesta: Valvontatoimet ovat kohdistuneet huomattavasti vakavampiin laiminlyönteihin kuin aikaisemmin.

 Jari Sarasvuo toi joku aika sitten A-Talk ohjelmassa rohkeasti esille osan työpaikkojen johtajien johtamistaidon puutteen ja osan työntekijäjoukon huonon työmoraalin. Rohkenen olla asiassa Sarasvuon kanssa samoilla linjoilla. Tässä kohtaa minua harmittaa niiden tuhansien hoitajien puolesta, jotka hoitavat ikäihmisiä hyvin, tunnollisesti ja välittäen. 

Vaikuttaa siltä, että yhtenä erona aiempaan on nyt se, että aiemmin työntekijät eivät ole uskaltaneet tuoda ongelmia julkisuuteen. Nyt kun Me too-kampanjan kaltainen "vyöry" on lähtenyt liikkeelle, rohkaisee se muistelemaan tapahtuneita jopa kymmenien vuosien taakse. 

Se, että yksittäistä ikäihmisten palveluyksikköä ei ole osattu johtaa tai yksittäisten hoitajien työmoraali pettää, ei kuitenkaan ole Suomen hallituksen ja valmisteilla olevan sote- ja maakunta-uudistuksen syytä. 

Tapio Arola, Lappeenrannan kaupunginvaltuutettu, (Kesk)

Monitoimiareena elävöittää kaupungin keskustaa?

Maanantai 26.11.2018 klo 21:49 - Tapio Arola

Vasemmistopopulismilla on kallis hinta

Maanantai 28.5.2018 klo 9:10

Osuuspankki julkaisi 22.5. talousennusteen. OP ennustaa nyt Suomen bkt:n kasvavan 2,8 prosenttia tänä vuonna. Osuuspankin ennusteen mukaan Suomen työllisyysaste on nousemassa 72 prosenttiin ensi vuonna.

OP:n pääekonomisti Reijo Heiskanen näkee Suomen haasteet seuraavasti: ”Ikävä kyllä rekrytointivaikeudet tuntuvat seuranneen työllisyysastetta ennätyslukemiin. Tämä kertoo siitä, että työttömien joukosta ei usein löydy sellaista ammattitaitoa, jota yrityksissä juuri nyt tarvittaisiin, tai työllistymisen tiellä on muita esteitä. Tiedot tukevat pessimistisempiä näkemyksiä rakenteellisen työttömyyden tasosta.” (Iltalehti 22.5.2018)

Suomen nykyinen talouskasvu on joidenkin mielestä enempi maailman talouskasvun kuin Suomen omien toimien ansiota. Tuota väittämää vasten on paikallaan esittää kysymyksiä: Miksi Suomen talous ei kasvanut vuosina 2011-2014 vaikka maailman talous kasvoi? Entä miksi Suomen talous ei kasvanut vuosina 2011-2014 EU:n tahdissa? Miksi Suomen talouskasvu oli vuosina 2014-2015 toiseksi huonointa koko EU:ssa? Miksi Suomen sijoitus oli unionin maista kahdeksanneksi heikoin vuonna 2013 ja yhdeksänneksi heikoin vuonna 2012?

Minun vastaus kaikkiin edellä on se, että kyllä harjoitetulla politiikalla on myös merkitystä. OP:n pääekonomisti Reijo Heiskanen vastasi tammikuussa Ylelle seuraavasti: ”Kilpailukykysopimus paransi ja parantaa kilpailukykyä selvästi. Sopimus kohentaa noin prosenttiyksikön verran muutaman vuoden kuluessa talouden kasvua. Se on ollut ilman muuta myönteinen tekijä.”(Yle 22.1.2018)

Onnistuneella ja oikea-aikaisella politiikalla voi mahdollistaa yhteiskunnan toimivuutta. Väärällä ja väärin ajoitetulla politiikalla voi mahdollistaa yhteiskunnan toimimattomuutta. Pelkästään tekemättä jättäminen voi olla vahingollista.

Kilpailukyvyn lisäksi Suomen hallitus on tarttunut oikea-aikaisesti rekrytointivaikeuksiin ja työllisyysasteen nostamiseen aktiivimallilla. Rekrytointivaikeudet hidastavat jo nyt Suomen talouskasvua ja työllisyysasteen nousua. Suomen talouskasvulla ja työllisyysasteen nousulla paikataan julkisen talouden alijäämää ja hillitään velkaantumista. Tyynen lonkkaleikkaus ja Jani-Petterin työttömyyskorvaus maksetaan samasta yhteisestä pussista. Tuon pussin suhteen on hyvä olla tarkka. Pussia ei tule antaa Rinteen Antille edes toripäivän ajaksi, vaikka hän sitä kuinka kinuaa.

Tapio Arola, kaupunginhallituksen jäsen (Kesk), Lappeenranta

Eikö aktiivimallissa ole mitään hyvää?

Lauantai 17.2.2018 klo 9:31 - Tapio Arola

Minua ihmetyttää. Julkista keskustelua seuratessa tulee käsitys, ettei maan hallituksen aktiivimallista ole mitään hyvää? Onko tosiaan noin? Sen mitä olen perehtynyt suomalaiseen sosiaaliturvan ideaan, en ole löytänyt parempaa ratkaisua työttömälle kuin työpaikka. 

Hyvinvointivaltio tarvitsee toimiakseen korkeaa työllisyysastetta. Työn vastaanottaminen tulee olla aina kannattavaa ja siirtymät sosiaaliturvasta työhön ja päinvastoin joustavia. Systeemi on toimiva jos kenenkään työtä vailla olevan ei tarvitse ensin tarttua laskimeen vastatakseen kannattaako tarjottuun työhön tarttua.

Opposition on turha väittää että hankkeella pelkästään "kyykytetään" työttömiä. Tuolla oppositiopolitiikalla ei nosteta työttömiä työllisiksi. Aktiivimallin avulla on mahdollista löytää ratkaisua rakenteelliseen työttömyyteen Suomessa. Rakennetyöttömyys on ongelmallisempaa kuin suhdannetyöttömyys, sillä se ei välttämättä vähene edes talouden noususuhdanteessa. Rakennetyöttömyyden ratkaisuun tarvitaan täsmälääkkeitä. Yksi täsmälääke tähän vaivaan on aktiivimalli.

Työttömyysturva voi antaa työttömälle vääränlaisen tunteen turvallisuudesta. Se antaa työttömäksi jääneelle mahdollisuuden odottaa kaksi vuotta, että työpaikka tulisi takaisin. Osmo Soininvaara on kiinnittänyt työttömyysturvan passivoivaan vaikutukseen huomiota: ”Se on karhunpalvelus työttömälle, koska pitkä työttömyysjakso pahentaa entisestään hänen asemaansa työmarkkinoilla. Ihan ensimmäistä työpaikkaa ei kannata ottaa vastaan, mutta kaksi vuotta on liikaa”, Soininvaara valitteli kirjoituksessaan 5.11.2017. 

Entä missä on opposition oma vaihtoehto? Miksi keskustelussa ei ole tuotu esille Antti Rinteen lausumassa 31.3.2015: "Rinne laittaisi pitkäaikaistyöttömät töihin - vaikka pakolla". Eikö tuo Rinteen avaus ollut vähän samansuuntainen kuin hallituksen aktiivimalli? Vanhan miehen hihna paloi käryten kun luin, että Rinne oli jossakin haastattelussa puhunut aktiivimallin yhteydessä niskalaukauksista - aivan käsittämätöntä! Onneksi Rinteen puheet koettiin jo demareissakin häpeällisenä. 

Suomen talous kasvaa nyt vauhdilla ja osaavasta työvoimasta on aloittain ja paikkakunnittain jo pula. 28.1.2018 Etelä-Saimaassa oli uutinen neljästä nuoresta, jotka olivat muuttaneet työn perässä Uuteenkaupunkiin. Yksi heistä oli käynyt Lappeenrannassa autotehtaan rekrytointirekassa. 

Samaan aikaan kun meillä kiertää rekrytointirekkoja toiset kiertävät rekat kaukaa. Mediassa on noussut esiin ideologisesti tai omasta halustaan työttöminä olevia nuoria. Hyvinvointivaltiomme ei tarvitse rahoittaa ideologista joutenoloa. Se, että sosiaaliturvaamme tietoisesti väärinkäytetään rapauttaa koko yhteiskunnan eheyttä ja oikeudenmukaisuutta. Jos systeemissä on valuvikoja ja aukkoja - ne pitää korjata. Keskustelussa moni on toistanut sitä, että kyse on yksittäistapauksista. Minä en usko tuohon. Väitän, että syrjäytymisvaarassa olevia nuoria on paljon ja työttömien työnhaun aktiivisuudessa on isoja eroja. Minusta se vaan on niin, että yhteiskunnan tehtävä on kannustaa toimeliaisuuteen ja työllistymiseen, ei niinkään ylläpitää tahallista toimettomuutta ja keskiviikon keskikaljan ostoa. 

Katsoin Ylen uutisia yksi ilta. Kööpenhaminan työvoimatoimiston osastopäällikkö kiteytti Tanskan työttömien aktivointia: "Meillä on käytössä tyypillisesti suunnitelmat A, B ja C. Suunnitelma A voi olla unelmatyö, mutta suunnitelmat B ja C laitetaan myös heti liikkeelle." Tanskan toimintamalli on oikean suuntainen. Suomen aktiivimalli tarjoaa tavan etsiä, tukea ja kannustaa työtöntä löytämään oma latunsa työelämässä. Työtön voi kokea, ettei hänellä ole enää mitään käyttöä työmarkkinoilla ja tuo tunne voi viedä myös aktiivisuuden työnhausta. Joku saattaa olla kouluttautunut puunkaatajaksi etsinyt töitä ja lamaantunut siitä kun niitä töitä ei löydy, mutta sitten hänelle tulee aktiivimallin avulla se tärkeä neuvo puunpilkkojan avoimesta työpaikasta. 

SAK osin pysäytti 6.2. Suomen päiväksi. Syynä SAK:n puhtaasti poliittiselle lakolle on aktiivimalli. Aktiivimallin tarkoituksena on saada työttömille töitä ja muuttaa Suomen työmarkkinoiden toimintaa pienen napsun dynaamisempaan suuntaan. Valitettavasti SAK ei taida jakaa kumpaakaan noista tavoitteista. Mielestäni aktiivimalli on avaus juuri oikeaan suuntaan. Sosiaaliturvamme passivoi ja pahimmillaan ruokkii syrjäytyneisyyttä sekä ylläpitää eriarvoisuutta ja työttömyyttä kun sen kuuluu toimia juuri päinvastoin.

 Tpio Arola, kaupunginhallituksen jäsen (Kesk), Lappeenranta

Historia toistaa itseään - asetelma nurinkurin

Torstai 18.1.2018 klo 8:51 - Tapio Arola

"Niin on kuin mitä miesten vessan seinässä lukee"

Perjantai 29.9.2017 klo 16:19 - Tapio Arola

Lyhyt matka Brasiliaan

Keskiviikko 29.3.2017 klo 18:29 - Tapio Arola

LAPPEELTA ON KUNTAVAALEISSA LYHYT MATKA BRASILIAAN

GLOBALlSAATIO vaikuttaa niin, että maailma on kaiken aikaa pienenemään päin. Tällä tahdon sanoa sitä, että maailmalla tapahtuvat asiat vaikuttavat entistä nopeammin ja aiempaan suuremmin myös meidän elämään. Aina näin ei ole ollut ja kaikessa näin ei tarvitse olla vieläkään.

Esimerkkinä globalisaatiosta käy hyvin Brasilian Iihakohu. Kohun myötä on paljastunut, että mädäntynyttä lihaa on tuotu myös Suomeen.

Mädän ruuan lisäksi maailmalla puhutaan myös muuntogeeneistä, antibiooteille vastustuskyvyn omaavista bakteerikannoista tai maailman valtamerien kaloista jotka sisältävät kasvavissa määrin myös muovihiukkasia.

Tätä vasten on perin outoa, että Sipilän "navettapaketeista" puhutaan samaan aikaan halveksivaan sävyyn. Suomessa meidän tulisi viimeistään nyt ymmärtää, että kotimainen ruoka on maailman laadukkainta ja turvallisinta. Maapallon väkimäärän edelleen kasvaessa kotimaisesta ruuantuotannosta ja elintarviketeollisuudesta on pidettävä huolta. Tuo jos mikä on tulevaisuuden ala.

Lappeenrannan kuntavaaleissa Brasilian uutiset tarkoittavat sitä, että vielä ponnekkaammin meidän tulee rummuttaa lähiruuan ja kotimaisen ruuantuottajien puolesta. Toivon, että nyt kuntavaalikentillä käyviltä ehdokkailta kysytään missä maassa kasvatettua ja tehtyä ruokaa lapsille ja ikäihmisille tarjoillaan jatkossa.

 Tapio Arola (kesk)

Julkaistu Vartissa 26.3.2017

Yhteistyön puute johtaa taantumaan

Keskiviikko 14.12.2016 klo 19:47 - Tapio Arola

Paluu menneeseen ? silmät kiinni

Lauantai 22.10.2016 klo 9:54

Lähes kaikki kunnalliset päättäjät ja vaikuttajat ympäri Etelä-Karjalan puhuvat maakunnallisuudesta ja yhteistyöstä. Tämä aihe on jo huono vitsi ja klisee, koska puheista huolimatta jokaisella on oltava oma jätevesipuhdistamo tai useampia, oma teatteri, omat johtavat viranhaltijat, oma monitoimihalli jne…ja nämä kaikki vain muutaman kymmenen kilometrin etäisyydellä toisistaan.

Tämän vitsin voi myös havaita todeksi Lappeenrannan kaupunginvaltuuston päätöksessä rakentaa jätevedenpuhdistamonsa Hyväristönmäelle. Puhdistamon ajateltu tekninen toteutus viittaa suurimmaksi osaksi 1970-luvun loppupuolelle, eikä ratkaise myöskään kysymyksiä Joutsenon ja Nuijamaan puhdistamojen uusimisen, hinnan, tekniikan ja vesien purkupaikan suhteen. Jätevedenpuhdistamon sijoittaminen Hyväristönmäelle pikemminkin rajaa enemmän tulevaisuuden mahdollisuuksia kuin avaa niitä lisää. Kaupunkirakenteen kehittämisen kannalta ratkaisu on erityisen ongelmallinen. Keskelle kasvavaa kaupunkia ollaan tekemässä uutta jätekeskusta.

Maakunnallisuudessa Imatra on paremmalla tiellä. Sen vuonna 1981 valmistunut puhdistamo ottaa oman kaupungin jätevesien lisäksi puhdistettavaksi vedet myös Lappeenrannan Korvenkylän ja Rauha-Tiurun-alueeelta sekä Ruokolahdelta ja Rautjärveltä. 

Etelä-Karjalan ylivoimaisesti paras yhteinen toteutus toistaiseksi on Kukkuroinmäellä sijaitseva sekä toimiva yhteinen jätehuoltoyhtiö. Yhtiö on jo nyt vahvalla tiellä kohti jätteetöntä tulevaisuutta, josta lähitulevaisuudessa rakentuva biokaasulaitos on yksi hieno esimerkki. Tänne tulisi keskittää myös alueemme jätevesien puhdistus ja hyödyntää tilaa ja tilannetta toteuttaa alueesta suuntaa näyttävä moderni kiertotalouskeskus.

Aivan maakuntamme naapurissa, on Mikkeli päätynyt kallioon louhittavaan puhdistamoon avolaitosvaihtoehdon sijaan. Sinne suunnitellaan nykytekniikkaa toteuttavaa membraanibioreaktorilaitosta, mikä sopisi myös meille ja antaisi samalla oivan lähtökohdan kohti jätevesiongelman lopullista poistamista. Myös ns. purkuveden ongelma poistuisi, sillä meillä olisi vaihtoehtoina kanava, kanavan lisävesiyhteys Rakkolanjokeen ja Saimaa, ellemme sitten keksi muuta käyttöä puhtaalle vedelle esim. keinopohjaveden raaka-aineeksi.

Kansainvälinen ja innovatiivinen yliopistokaupunki Lappeenranta teki päätöksen, mikä ei tue riittävän laaja-alaista kehitystä ja ratkaisua jätevesiongelmaan. Päätös, jonka piti olla askel kohti tulevaa, kääntyikin kymmeniä vuosia taaksepäin ottavaksi loikaksi.

Suuremmilla kustannuksilla pelottelu oli asian käsittelyn yhteydessä tarkoitushakuista, sillä jo Hyväristönmäen hankkeen suunnittelussa olemme heiluneet Lappeenrannan Energiaverkon palkkaaman konsultin mukana 40 – 70 miljoonan välillä.                                          Kukkuroinmäki-vaihtoehdossa tuli tarkat kustannukset heti, joilla osoitettiin sen olevan kalliimpi vaihtoehto ja sitä kauhisteltiin. Tuo kalleus mahtuisi aivan hyvin konsultin väljään hintahaarukkaan, missä heilumme tälläkin hetkellä.

Huono maakuntavitsikin kannattaa muuttaa hyväksi jutuksi, jotta ei tarvitsisi hymyillä hampaat irvessä.

Tapio Arola    Juha Turkia

Ladun hiekoitus!

Torstai 29.9.2016 klo 9:47

Keskustan viesti äänestäjille vuonna 2015 oli ytimekkäästi: On päätösten teon aika – laitetaan Suomi kuntoon! Eduskuntavaalien tulos osoitti, että merkittävä osa suomalaisista tuki Keskustan linjaa.

 Pääministeri Juha Sipilä valitsi rinnalleen puolueet, jotka olivat valmiita tekemään päätöksiä. Hallitus laati ohjelman päästääkseen luvattuun tavoitteeseen. Käytännössä jokaisen yksittäisen korjausliikkeen aikaansaaminen on osoittautunut raskassoutuiseksi. On paradoksaalista, että suomalaiset ovat valmiita muutoksiin, mutta yhteiskuntamme rakenteet edunvalvontakoneistoineen ei niinkään.

 Oppositio on ammattiyhdistysliikkeen myötävaikutuksella pyrkinyt hiekoittamaan hallituksen latua parhaansa mukaan. Hallitus on silti edennyt tasatyönnöllä ja hiekan ansiosta ylämäissä on riittänyt pito. Pellervon taloustutkimus (PTT) uutisoi talousennusteessaan 22.9: ”Suomen talous on vihdoin saamassa kasvusta kiinni. Pellervon taloustutkimus PTT:n ennusteen mukaan Suomen bruttokansantuote kasvaa tänä vuonna 1,2 ja ensi vuonna 1,4 prosenttia. Tänä vuonna rakentaminen ja kulutus ovat kääntäneet talouden nousu-uralle.”

PTT kertoi myös, että työmarkkinoilla tarvitaan yhä suuria rakenteellisia uudistuksia. PTT:n mukaan työllisyystavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan joustavammat työmarkkinat, esimerkiksi lisäämällä paikallista sopimista. Suuri parannus työllisyydessä saataisiin aikaan PTT:n mukaan tukemalla ryhmiä, jotka ovat keskimääräistä harvemmin työllisiä. Esimerkkinä raportissa mainittiin maahanmuuttajat ja nuoret.

Hallituksen työ on kesken, mutta myönteisiä signaaleja näkyy jo. Mielestäni vuoden 2017 kuntavaalit ovat nyt tavallista merkityksellisemmät. Vaalit ovat ensimmäinen väliaikapiste hallituksen taipaleella. Entisajan Salpausselänkisojen tapaan tuolloin on hyvä seisahtua hetkeksi, hörpätä vähän mustikkakeittoa ja katsoa mitä näkyy. Mikäli hallituspuolueille tulee menestystä, on se selvä merkki siitä, että hallitus on muutoksineen oikealla ladulla. 

Tapio Arola, Lappeenrannan kaupunginvaltuutettu (Keskusta)

Sopimusyhteiskuntaa tulee ketteröittää

Tiistai 14.6.2016 klo 10:26 - Tapio Arola

Suomen pääministeri Juha Sipilä luonnehti saavutettua kilpailukykysopimusta seuraavasti: ”Taito sopia yhdessä on ollut ja on edelleen koko suomalaisen yhteiskunnan perusta ja menestymisemme edellytys.”

Yhteiskuntasopimus tai nyttemmin kilpailukykysopimus on yksi Sipilän hallitusohjelman keskeisistä tavoitteista. Sipilän hallitus jätti työmarkkinajärjestöille elokuussa 2015 esityksen yhteiskuntasopimuksen solmimisesta.  Nyt kesäkuussa 2016 tuli valmista.

On hienoa, että vastakkainasettelu muuttui neuvottelujen myötä yhteisten asioiden hoidoksi. Neuvottelujen aikana sekä neuvottelut että allekirjoittanut kerkesivät käydä metsässä monta kertaa. Onnistumisen hetkellä on syytä nähdä metsä puilta. Aikaa kului soutaessa ja huovatessa luvattoman paljon. Se mitä nyt kilpailukyvyn eteen saatiin aikaan vain kaventaa takamatkaamme kilpailijamaihin verrattuna.

Saksasta on muodostunut selkeä euroalueen veturi. 2000-luvulla Saksan keskeiset työmarkkinajärjestöt ovat sitoutuneet monivuotisiin sopimuksiin. Vakaus ja palkkamaltti ovat johtaneet viennin kasvuun ja korkeaa työllisyyteen Saksassa. Näillä opein Saksa on pitänyt kilpailukykyään vuosien ajan Suomea ja muitakin euromaita parenpana. Saksa on rohmunnut markkinoita muilta vientiin tähtääviltä mailta.

Sdp:n Antti Rinne luonnehti eduskuntavaalien alla 7.4.2015 Helsingin Sanomille, että Sdp:n mielestä pk-yritykset tarvitsevat vientiinsä lisää markkinointikoulutusta. Rinne kertoi kuulleensa, että pk-yritykset kaipaavat lisää markkinointitukea. Rinne muotoili asian näin: ”Me tarvitsemme apua näille yrityksille, jotta ne tietävät, millaisille markkinoille ne ovat menossa.” Voi tuokin pitää paikkaansa, mutta tarina ei kerro kertoiko pk-yrittäjät mitään kustannuskilpailukyvystä Antille.

Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen totesi 4.6.2016 Iltalehdessä seuraavasti: ”Jotta Suomeen saadaan riittävästi uusia työpaikkoja, työelämän sääntelyä pitää vähentää olennaisesti työlainsäädäntöä muuttamalla ja sääntelyn joustavuutta merkittävästi lisäämällä. Työpaikoilla tiedetään, miten yritykset voivat menestyä. Sinne pitää antaa sopimisen vapaus ja mahdollisuus.”

Meillä on Etelä- Karjalan alueella yrityksiä jotka ovat ymmärtäneen paikallisen sopimisen vahvuuden jo vuosia sitten, tilastojen mukaan ovat myös menestyneet erinomaisen hyvin. Eikö nyt neuvoteltu sopimus kannata ottaa vastaan laajasti rakentavin ei repivin ajatuksin.

Antti Rinne soutaa ja huopaa

Perjantai 6.5.2016 klo 9:13 - Tapio Arola

Alexander Stubbin hallitusohjelmaan kirjattiin 19.kesäkuuta 2014, että valtion, kuntasektorin ja yksityisen sektorin omistaman rakennuttajayhtiön perustamisen tarve ja edellytykset selvitetään. Asiaa pidettiin tärkeänä ja eritoten asiaan paneutui silloinen valtiovarainministeri Antti Rinne.

Tuolloin Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne tuumi: ” Erilaisiin vaihtoehtoihin ja ideoihin rahastoista tai yhtiöistä koskien esimerkiksi infrarakentamisesta  tai kuntien kiinteistöhallintaa tulee suhtautua avoimesti, valtiovarainministeri Antti Rinne linjasi Verkkouutisille 22.1.2015.”

Rinteen innostuminen pistettiin merkille myös laajemmin mediassa. Etelä-Saimaassa päätoimittaja Pekka Lakka totesi Rinteen avauksesta 17.8.2014: ” Valtiovarainministeri Antti Rinne (sd) ajaa vahvasti Valtion Remontti Oy:n perustamista.” Rinteen malli ei ole yllättävä, ja vastaavia pohdintoja on ollut aiemminkin. Esimerkiksi keskustalaisen pääministeri Matti Vanhasen johdolla selvitettiin Suomen Infra Oy:n perustamista. Silloin ajatus valtion budjetin ulkopuolelle toimivasta tie- ja liikennerahastosta hyllytettiin.”

Voimallisen ns. poltetun maan vapaapalokuntalaisstrategiaan oppositiossa ottaneen Rinteen mielestä tämäkin tulipalo on nyt väärin sammutettu. Rinne paheksui hallituksen avausta miettiä rahoituksen uusia malleja valtion infrainvestointeihin Sdp:n puoluevaltuuston kokouksessa (16.4-17.4.2016)  Rinteen lausunto on kiistatta täydellinen poliittinen takinkääntö. Tammikuussa 2015, vain reilu vuosi sitten, ääni Rinteen kellossa oli toinen.” (Toimittaja Mika Koskinen Ilta-Sanomissa 20.4.2016)

Täten pyydän Sdp:n puheenjohtajan Antti Rinteen Lappeenrantaan katiskalle. Ennen vesille lähtöä rannassa käydään kyllä ensin seikkaperäisesti soutaminen ja huopaaminen termeinä läpi, sillä yhtä aikaa soutamalla ja huopaamalla ei edes kevyt soutuvene etene myötätuuleen, puhumattakaan raskaassa valtiosta vastatuulessa. Samalla voisimme keskustella myös siitä, miksi Sdp vastustaa kaikkia hallituksen tekemiä aloitteita Suomen uudistamiseksi.

Tapio Arola kaupunginvaltuutettu ( kesk)

Kannustavasta verotuksesta

Maanantai 18.4.2016 klo 11:48 - Tapio Arola

Suomessa tarvitaan uusia konkreettisia toimenpiteitä ja keinoja yritystoiminnan ja erityisesti työpaikkojen luomiseksi. Sipilän hallituksen kilpailukykysopimuksen lisäksi verotus on yksi keskeinen instrumentti, millä voidaan vaikuttaa työpaikkojen syntyyn.

Kävin miettimään verotusta. Parhaimmillaan verotus koetaan oikeudenmukaiseksi ja se on taloudelliseen kasvuun sekä työllisyyteen kannustava. Huonoimmillaan verotus koetaan vastaavasti epäoikeudenmukaiseksi, mikä heikentää talouden kasvun oraita ja passivoi sekä työnantamisesta että työn tekemistä.

Monella yrityksellä on suuria summia kiinni varastossa. Onko kansantaloudellisesti järkevää verottaa yritykseen tulorahoituksella maksettua materiaalivarastoa tai muuta kiinteää tuotantoon liittyvää aineellista tavaraa?

Investointien kautta Suomeen syntyy uutta työtä. Miten verotuksen avulla voidaan tukea yrityksen kehittämistä, kasvua, investointien rahoittamista ja ennen muuta työllistämistä? Yksi ratkaisu on se, että yrityksillä olisi mahdollisuus siirtää osa tuloksesta verotuksen sijaan rahastoon. Ruotsissa vastaava varaus on käytössä ja yrityksien on käytettävä se kuuden vuoden kuluessa.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä kansantaloutemme tarvitsee lisää edellytyksiä talouden käänteelle ja yritysten investointivaraus on toteutettava. Matti Vanhanen kiteytti asiaa 12.4 Keskustan eduskuntaryhmän ulostulossa seuraavasti:

- Kaikki mahdollinen on tehtävä sen puolesta, että investoinnit saadaan Suomessa vihdoin liikkeelle. Pidän välttämättömänä, että hallitus valmistelee verouudistusta, jossa yrityksen verotettavasta tulosta voidaan tehdä varaus investointien lisäämiseksi.

Varmasti jotain korjattavaa Paavo Arhinmäki, Antti Rinne ja Ville Niinistö asiasta löytävät, mutta olen silläkin uhalla Vanhasen kanssa samaa mieltä. Katsoin Yleltä puheenjohtajien väittelyn. Suomen kansantalous on vakavan paikan edessä. Vaikeassa tilanteessa odottaisin johtavilta politiikoilta hieman enemmän realistisuutta ja yksituumaisuutta. Minun mielestä nyt ei ole ideologisien tuulenhuudon ja yhteiseen hiileen kusemisen aika.

Tapio Arola, kaupunginvaltuutettu, Keskusta

SAK, työttömyys ja rekkamiehen pastillit

Torstai 17.3.2016 klo 8:19 - Tapio Arola

Kelan tietojen mukaan Lappeenrannassa työttömyyden kustannukset maksoivat suoraan yhteiskunnalle viime vuonna 77,4 miljoonaa euroa. Luvussa on mukana ansiopäiväraha, ansioturvan koulutustuet, ansioturvan vuorottelukorvaus, peruspäivärahat ja työmarkkinatuet. Luvussa ei ole mukana työttömyydestä aiheutuvien ongelmien kulut kansantaloudelle. Jos lukua suhteuttaa koko Lappeenrannan kaupungin perusopetus maksoi kaupungille 50,8 miljoonaa vuonna 2014.

Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen arvioi 6.3., että kilpailukykysopimuksen voittajia olisivat ne työttömät, jotka saisivat paketin ansiosta töitä. Valtiovarainministeriön arvion mukaan heitä olisi noin 35 000.

Minä en voi muuta kuin ihmetellä kuinka vaikeaa työttömien huomioiminen on maan ammattiyhdistysliikkeelle ja eritoten SAK:lle. Kesti pitkät 10 ja puoli kuukautta ja viisi neuvottelukierrosta kunnes osa SAK:ssa porukasta ymmärsi mikä tässä asiassa on pihvi.

Osa ei ymmärrä vieläkään. Suomen Kuvalehden Matti Simula luonnehti AKT:n panosta neuvotteluissa 29.1. seuraavasti: ”Kuljetusliitto AKT:n pomo Marko Piirainen (sd) ei piittaa työläisten keskinäisestä solidaarisuudesta. Hän tarjoaa muiden liittojen duunareille leivän sijasta rekkamiehen pastillia” Googlettamalla minulle selvisi mikä on rekkamiehen pastilli.

Toinen vaihtoehto on, että SAK:ssa ymmärrettiin, mutta osattiin näytellä jähmeyttä, kankeutta ja hitautta hyvin. Työmarkkinajärjestöille jähmeyden, kankeuden ja hitauden luonnerooli tuntuu istuvan miltei yhtä hyvin kuin Harrison Fordille huolestuneen perheen isän rooli. 

Viimeisessä loppukohtauksessa viime perjantaina olikin jo käydä hassusti. Kättely meni väärällä tyylillä. Piti kätellä, mutta lyötiinkin nyrkit yhteen ja tuo oli jo osalle liikaa. Tervehdys oli vesittää miltei vuoden kestäneen prosessin! En tiennyt itkeä vai nauraa. Ei ole mikään ihme, että Tuomas Kyrön Mielensä pahoittajat myyvät niin hyvin, sillä kirjat kertovat tarinoita meistä suomalaisista.

Tapio Arola, kaupunginvaltuutettu (Kesk.)