Eikö aktiivimallissa ole mitään hyvää?

Lauantai 17.2.2018 klo 9:31 - Tapio Arola

Minua ihmetyttää. Julkista keskustelua seuratessa tulee käsitys, ettei maan hallituksen aktiivimallista ole mitään hyvää? Onko tosiaan noin? Sen mitä olen perehtynyt suomalaiseen sosiaaliturvan ideaan, en ole löytänyt parempaa ratkaisua työttömälle kuin työpaikka. 

Hyvinvointivaltio tarvitsee toimiakseen korkeaa työllisyysastetta. Työn vastaanottaminen tulee olla aina kannattavaa ja siirtymät sosiaaliturvasta työhön ja päinvastoin joustavia. Systeemi on toimiva jos kenenkään työtä vailla olevan ei tarvitse ensin tarttua laskimeen vastatakseen kannattaako tarjottuun työhön tarttua.

Opposition on turha väittää että hankkeella pelkästään "kyykytetään" työttömiä. Tuolla oppositiopolitiikalla ei nosteta työttömiä työllisiksi. Aktiivimallin avulla on mahdollista löytää ratkaisua rakenteelliseen työttömyyteen Suomessa. Rakennetyöttömyys on ongelmallisempaa kuin suhdannetyöttömyys, sillä se ei välttämättä vähene edes talouden noususuhdanteessa. Rakennetyöttömyyden ratkaisuun tarvitaan täsmälääkkeitä. Yksi täsmälääke tähän vaivaan on aktiivimalli.

Työttömyysturva voi antaa työttömälle vääränlaisen tunteen turvallisuudesta. Se antaa työttömäksi jääneelle mahdollisuuden odottaa kaksi vuotta, että työpaikka tulisi takaisin. Osmo Soininvaara on kiinnittänyt työttömyysturvan passivoivaan vaikutukseen huomiota: ”Se on karhunpalvelus työttömälle, koska pitkä työttömyysjakso pahentaa entisestään hänen asemaansa työmarkkinoilla. Ihan ensimmäistä työpaikkaa ei kannata ottaa vastaan, mutta kaksi vuotta on liikaa”, Soininvaara valitteli kirjoituksessaan 5.11.2017. 

Entä missä on opposition oma vaihtoehto? Miksi keskustelussa ei ole tuotu esille Antti Rinteen lausumassa 31.3.2015: "Rinne laittaisi pitkäaikaistyöttömät töihin - vaikka pakolla". Eikö tuo Rinteen avaus ollut vähän samansuuntainen kuin hallituksen aktiivimalli? Vanhan miehen hihna paloi käryten kun luin, että Rinne oli jossakin haastattelussa puhunut aktiivimallin yhteydessä niskalaukauksista - aivan käsittämätöntä! Onneksi Rinteen puheet koettiin jo demareissakin häpeällisenä. 

Suomen talous kasvaa nyt vauhdilla ja osaavasta työvoimasta on aloittain ja paikkakunnittain jo pula. 28.1.2018 Etelä-Saimaassa oli uutinen neljästä nuoresta, jotka olivat muuttaneet työn perässä Uuteenkaupunkiin. Yksi heistä oli käynyt Lappeenrannassa autotehtaan rekrytointirekassa. 

Samaan aikaan kun meillä kiertää rekrytointirekkoja toiset kiertävät rekat kaukaa. Mediassa on noussut esiin ideologisesti tai omasta halustaan työttöminä olevia nuoria. Hyvinvointivaltiomme ei tarvitse rahoittaa ideologista joutenoloa. Se, että sosiaaliturvaamme tietoisesti väärinkäytetään rapauttaa koko yhteiskunnan eheyttä ja oikeudenmukaisuutta. Jos systeemissä on valuvikoja ja aukkoja - ne pitää korjata. Keskustelussa moni on toistanut sitä, että kyse on yksittäistapauksista. Minä en usko tuohon. Väitän, että syrjäytymisvaarassa olevia nuoria on paljon ja työttömien työnhaun aktiivisuudessa on isoja eroja. Minusta se vaan on niin, että yhteiskunnan tehtävä on kannustaa toimeliaisuuteen ja työllistymiseen, ei niinkään ylläpitää tahallista toimettomuutta ja keskiviikon keskikaljan ostoa. 

Katsoin Ylen uutisia yksi ilta. Kööpenhaminan työvoimatoimiston osastopäällikkö kiteytti Tanskan työttömien aktivointia: "Meillä on käytössä tyypillisesti suunnitelmat A, B ja C. Suunnitelma A voi olla unelmatyö, mutta suunnitelmat B ja C laitetaan myös heti liikkeelle." Tanskan toimintamalli on oikean suuntainen. Suomen aktiivimalli tarjoaa tavan etsiä, tukea ja kannustaa työtöntä löytämään oma latunsa työelämässä. Työtön voi kokea, ettei hänellä ole enää mitään käyttöä työmarkkinoilla ja tuo tunne voi viedä myös aktiivisuuden työnhausta. Joku saattaa olla kouluttautunut puunkaatajaksi etsinyt töitä ja lamaantunut siitä kun niitä töitä ei löydy, mutta sitten hänelle tulee aktiivimallin avulla se tärkeä neuvo puunpilkkojan avoimesta työpaikasta. 

SAK osin pysäytti 6.2. Suomen päiväksi. Syynä SAK:n puhtaasti poliittiselle lakolle on aktiivimalli. Aktiivimallin tarkoituksena on saada työttömille töitä ja muuttaa Suomen työmarkkinoiden toimintaa pienen napsun dynaamisempaan suuntaan. Valitettavasti SAK ei taida jakaa kumpaakaan noista tavoitteista. Mielestäni aktiivimalli on avaus juuri oikeaan suuntaan. Sosiaaliturvamme passivoi ja pahimmillaan ruokkii syrjäytyneisyyttä sekä ylläpitää eriarvoisuutta ja työttömyyttä kun sen kuuluu toimia juuri päinvastoin.

 Tpio Arola, kaupunginhallituksen jäsen (Kesk), Lappeenranta

Historia toistaa itseään - asetelma nurinkurin

Torstai 18.1.2018 klo 8:51 - Tapio Arola

"Niin on kuin mitä miesten vessan seinässä lukee"

Perjantai 29.9.2017 klo 16:19 - Tapio Arola

Lyhyt matka Brasiliaan

Keskiviikko 29.3.2017 klo 18:29 - Tapio Arola

LAPPEELTA ON KUNTAVAALEISSA LYHYT MATKA BRASILIAAN

GLOBALlSAATIO vaikuttaa niin, että maailma on kaiken aikaa pienenemään päin. Tällä tahdon sanoa sitä, että maailmalla tapahtuvat asiat vaikuttavat entistä nopeammin ja aiempaan suuremmin myös meidän elämään. Aina näin ei ole ollut ja kaikessa näin ei tarvitse olla vieläkään.

Esimerkkinä globalisaatiosta käy hyvin Brasilian Iihakohu. Kohun myötä on paljastunut, että mädäntynyttä lihaa on tuotu myös Suomeen.

Mädän ruuan lisäksi maailmalla puhutaan myös muuntogeeneistä, antibiooteille vastustuskyvyn omaavista bakteerikannoista tai maailman valtamerien kaloista jotka sisältävät kasvavissa määrin myös muovihiukkasia.

Tätä vasten on perin outoa, että Sipilän "navettapaketeista" puhutaan samaan aikaan halveksivaan sävyyn. Suomessa meidän tulisi viimeistään nyt ymmärtää, että kotimainen ruoka on maailman laadukkainta ja turvallisinta. Maapallon väkimäärän edelleen kasvaessa kotimaisesta ruuantuotannosta ja elintarviketeollisuudesta on pidettävä huolta. Tuo jos mikä on tulevaisuuden ala.

Lappeenrannan kuntavaaleissa Brasilian uutiset tarkoittavat sitä, että vielä ponnekkaammin meidän tulee rummuttaa lähiruuan ja kotimaisen ruuantuottajien puolesta. Toivon, että nyt kuntavaalikentillä käyviltä ehdokkailta kysytään missä maassa kasvatettua ja tehtyä ruokaa lapsille ja ikäihmisille tarjoillaan jatkossa.

 Tapio Arola (kesk)

Julkaistu Vartissa 26.3.2017

Yhteistyön puute johtaa taantumaan

Keskiviikko 14.12.2016 klo 19:47 - Tapio Arola

Paluu menneeseen ? silmät kiinni

Lauantai 22.10.2016 klo 9:54

Lähes kaikki kunnalliset päättäjät ja vaikuttajat ympäri Etelä-Karjalan puhuvat maakunnallisuudesta ja yhteistyöstä. Tämä aihe on jo huono vitsi ja klisee, koska puheista huolimatta jokaisella on oltava oma jätevesipuhdistamo tai useampia, oma teatteri, omat johtavat viranhaltijat, oma monitoimihalli jne…ja nämä kaikki vain muutaman kymmenen kilometrin etäisyydellä toisistaan.

Tämän vitsin voi myös havaita todeksi Lappeenrannan kaupunginvaltuuston päätöksessä rakentaa jätevedenpuhdistamonsa Hyväristönmäelle. Puhdistamon ajateltu tekninen toteutus viittaa suurimmaksi osaksi 1970-luvun loppupuolelle, eikä ratkaise myöskään kysymyksiä Joutsenon ja Nuijamaan puhdistamojen uusimisen, hinnan, tekniikan ja vesien purkupaikan suhteen. Jätevedenpuhdistamon sijoittaminen Hyväristönmäelle pikemminkin rajaa enemmän tulevaisuuden mahdollisuuksia kuin avaa niitä lisää. Kaupunkirakenteen kehittämisen kannalta ratkaisu on erityisen ongelmallinen. Keskelle kasvavaa kaupunkia ollaan tekemässä uutta jätekeskusta.

Maakunnallisuudessa Imatra on paremmalla tiellä. Sen vuonna 1981 valmistunut puhdistamo ottaa oman kaupungin jätevesien lisäksi puhdistettavaksi vedet myös Lappeenrannan Korvenkylän ja Rauha-Tiurun-alueeelta sekä Ruokolahdelta ja Rautjärveltä. 

Etelä-Karjalan ylivoimaisesti paras yhteinen toteutus toistaiseksi on Kukkuroinmäellä sijaitseva sekä toimiva yhteinen jätehuoltoyhtiö. Yhtiö on jo nyt vahvalla tiellä kohti jätteetöntä tulevaisuutta, josta lähitulevaisuudessa rakentuva biokaasulaitos on yksi hieno esimerkki. Tänne tulisi keskittää myös alueemme jätevesien puhdistus ja hyödyntää tilaa ja tilannetta toteuttaa alueesta suuntaa näyttävä moderni kiertotalouskeskus.

Aivan maakuntamme naapurissa, on Mikkeli päätynyt kallioon louhittavaan puhdistamoon avolaitosvaihtoehdon sijaan. Sinne suunnitellaan nykytekniikkaa toteuttavaa membraanibioreaktorilaitosta, mikä sopisi myös meille ja antaisi samalla oivan lähtökohdan kohti jätevesiongelman lopullista poistamista. Myös ns. purkuveden ongelma poistuisi, sillä meillä olisi vaihtoehtoina kanava, kanavan lisävesiyhteys Rakkolanjokeen ja Saimaa, ellemme sitten keksi muuta käyttöä puhtaalle vedelle esim. keinopohjaveden raaka-aineeksi.

Kansainvälinen ja innovatiivinen yliopistokaupunki Lappeenranta teki päätöksen, mikä ei tue riittävän laaja-alaista kehitystä ja ratkaisua jätevesiongelmaan. Päätös, jonka piti olla askel kohti tulevaa, kääntyikin kymmeniä vuosia taaksepäin ottavaksi loikaksi.

Suuremmilla kustannuksilla pelottelu oli asian käsittelyn yhteydessä tarkoitushakuista, sillä jo Hyväristönmäen hankkeen suunnittelussa olemme heiluneet Lappeenrannan Energiaverkon palkkaaman konsultin mukana 40 – 70 miljoonan välillä.                                          Kukkuroinmäki-vaihtoehdossa tuli tarkat kustannukset heti, joilla osoitettiin sen olevan kalliimpi vaihtoehto ja sitä kauhisteltiin. Tuo kalleus mahtuisi aivan hyvin konsultin väljään hintahaarukkaan, missä heilumme tälläkin hetkellä.

Huono maakuntavitsikin kannattaa muuttaa hyväksi jutuksi, jotta ei tarvitsisi hymyillä hampaat irvessä.

Tapio Arola    Juha Turkia

Ladun hiekoitus!

Torstai 29.9.2016 klo 9:47

Keskustan viesti äänestäjille vuonna 2015 oli ytimekkäästi: On päätösten teon aika – laitetaan Suomi kuntoon! Eduskuntavaalien tulos osoitti, että merkittävä osa suomalaisista tuki Keskustan linjaa.

 Pääministeri Juha Sipilä valitsi rinnalleen puolueet, jotka olivat valmiita tekemään päätöksiä. Hallitus laati ohjelman päästääkseen luvattuun tavoitteeseen. Käytännössä jokaisen yksittäisen korjausliikkeen aikaansaaminen on osoittautunut raskassoutuiseksi. On paradoksaalista, että suomalaiset ovat valmiita muutoksiin, mutta yhteiskuntamme rakenteet edunvalvontakoneistoineen ei niinkään.

 Oppositio on ammattiyhdistysliikkeen myötävaikutuksella pyrkinyt hiekoittamaan hallituksen latua parhaansa mukaan. Hallitus on silti edennyt tasatyönnöllä ja hiekan ansiosta ylämäissä on riittänyt pito. Pellervon taloustutkimus (PTT) uutisoi talousennusteessaan 22.9: ”Suomen talous on vihdoin saamassa kasvusta kiinni. Pellervon taloustutkimus PTT:n ennusteen mukaan Suomen bruttokansantuote kasvaa tänä vuonna 1,2 ja ensi vuonna 1,4 prosenttia. Tänä vuonna rakentaminen ja kulutus ovat kääntäneet talouden nousu-uralle.”

PTT kertoi myös, että työmarkkinoilla tarvitaan yhä suuria rakenteellisia uudistuksia. PTT:n mukaan työllisyystavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan joustavammat työmarkkinat, esimerkiksi lisäämällä paikallista sopimista. Suuri parannus työllisyydessä saataisiin aikaan PTT:n mukaan tukemalla ryhmiä, jotka ovat keskimääräistä harvemmin työllisiä. Esimerkkinä raportissa mainittiin maahanmuuttajat ja nuoret.

Hallituksen työ on kesken, mutta myönteisiä signaaleja näkyy jo. Mielestäni vuoden 2017 kuntavaalit ovat nyt tavallista merkityksellisemmät. Vaalit ovat ensimmäinen väliaikapiste hallituksen taipaleella. Entisajan Salpausselänkisojen tapaan tuolloin on hyvä seisahtua hetkeksi, hörpätä vähän mustikkakeittoa ja katsoa mitä näkyy. Mikäli hallituspuolueille tulee menestystä, on se selvä merkki siitä, että hallitus on muutoksineen oikealla ladulla. 

Tapio Arola, Lappeenrannan kaupunginvaltuutettu (Keskusta)

Sopimusyhteiskuntaa tulee ketteröittää

Tiistai 14.6.2016 klo 10:26 - Tapio Arola

Suomen pääministeri Juha Sipilä luonnehti saavutettua kilpailukykysopimusta seuraavasti: ”Taito sopia yhdessä on ollut ja on edelleen koko suomalaisen yhteiskunnan perusta ja menestymisemme edellytys.”

Yhteiskuntasopimus tai nyttemmin kilpailukykysopimus on yksi Sipilän hallitusohjelman keskeisistä tavoitteista. Sipilän hallitus jätti työmarkkinajärjestöille elokuussa 2015 esityksen yhteiskuntasopimuksen solmimisesta.  Nyt kesäkuussa 2016 tuli valmista.

On hienoa, että vastakkainasettelu muuttui neuvottelujen myötä yhteisten asioiden hoidoksi. Neuvottelujen aikana sekä neuvottelut että allekirjoittanut kerkesivät käydä metsässä monta kertaa. Onnistumisen hetkellä on syytä nähdä metsä puilta. Aikaa kului soutaessa ja huovatessa luvattoman paljon. Se mitä nyt kilpailukyvyn eteen saatiin aikaan vain kaventaa takamatkaamme kilpailijamaihin verrattuna.

Saksasta on muodostunut selkeä euroalueen veturi. 2000-luvulla Saksan keskeiset työmarkkinajärjestöt ovat sitoutuneet monivuotisiin sopimuksiin. Vakaus ja palkkamaltti ovat johtaneet viennin kasvuun ja korkeaa työllisyyteen Saksassa. Näillä opein Saksa on pitänyt kilpailukykyään vuosien ajan Suomea ja muitakin euromaita parenpana. Saksa on rohmunnut markkinoita muilta vientiin tähtääviltä mailta.

Sdp:n Antti Rinne luonnehti eduskuntavaalien alla 7.4.2015 Helsingin Sanomille, että Sdp:n mielestä pk-yritykset tarvitsevat vientiinsä lisää markkinointikoulutusta. Rinne kertoi kuulleensa, että pk-yritykset kaipaavat lisää markkinointitukea. Rinne muotoili asian näin: ”Me tarvitsemme apua näille yrityksille, jotta ne tietävät, millaisille markkinoille ne ovat menossa.” Voi tuokin pitää paikkaansa, mutta tarina ei kerro kertoiko pk-yrittäjät mitään kustannuskilpailukyvystä Antille.

Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen totesi 4.6.2016 Iltalehdessä seuraavasti: ”Jotta Suomeen saadaan riittävästi uusia työpaikkoja, työelämän sääntelyä pitää vähentää olennaisesti työlainsäädäntöä muuttamalla ja sääntelyn joustavuutta merkittävästi lisäämällä. Työpaikoilla tiedetään, miten yritykset voivat menestyä. Sinne pitää antaa sopimisen vapaus ja mahdollisuus.”

Meillä on Etelä- Karjalan alueella yrityksiä jotka ovat ymmärtäneen paikallisen sopimisen vahvuuden jo vuosia sitten, tilastojen mukaan ovat myös menestyneet erinomaisen hyvin. Eikö nyt neuvoteltu sopimus kannata ottaa vastaan laajasti rakentavin ei repivin ajatuksin.

Antti Rinne soutaa ja huopaa

Perjantai 6.5.2016 klo 9:13 - Tapio Arola

Alexander Stubbin hallitusohjelmaan kirjattiin 19.kesäkuuta 2014, että valtion, kuntasektorin ja yksityisen sektorin omistaman rakennuttajayhtiön perustamisen tarve ja edellytykset selvitetään. Asiaa pidettiin tärkeänä ja eritoten asiaan paneutui silloinen valtiovarainministeri Antti Rinne.

Tuolloin Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne tuumi: ” Erilaisiin vaihtoehtoihin ja ideoihin rahastoista tai yhtiöistä koskien esimerkiksi infrarakentamisesta  tai kuntien kiinteistöhallintaa tulee suhtautua avoimesti, valtiovarainministeri Antti Rinne linjasi Verkkouutisille 22.1.2015.”

Rinteen innostuminen pistettiin merkille myös laajemmin mediassa. Etelä-Saimaassa päätoimittaja Pekka Lakka totesi Rinteen avauksesta 17.8.2014: ” Valtiovarainministeri Antti Rinne (sd) ajaa vahvasti Valtion Remontti Oy:n perustamista.” Rinteen malli ei ole yllättävä, ja vastaavia pohdintoja on ollut aiemminkin. Esimerkiksi keskustalaisen pääministeri Matti Vanhasen johdolla selvitettiin Suomen Infra Oy:n perustamista. Silloin ajatus valtion budjetin ulkopuolelle toimivasta tie- ja liikennerahastosta hyllytettiin.”

Voimallisen ns. poltetun maan vapaapalokuntalaisstrategiaan oppositiossa ottaneen Rinteen mielestä tämäkin tulipalo on nyt väärin sammutettu. Rinne paheksui hallituksen avausta miettiä rahoituksen uusia malleja valtion infrainvestointeihin Sdp:n puoluevaltuuston kokouksessa (16.4-17.4.2016)  Rinteen lausunto on kiistatta täydellinen poliittinen takinkääntö. Tammikuussa 2015, vain reilu vuosi sitten, ääni Rinteen kellossa oli toinen.” (Toimittaja Mika Koskinen Ilta-Sanomissa 20.4.2016)

Täten pyydän Sdp:n puheenjohtajan Antti Rinteen Lappeenrantaan katiskalle. Ennen vesille lähtöä rannassa käydään kyllä ensin seikkaperäisesti soutaminen ja huopaaminen termeinä läpi, sillä yhtä aikaa soutamalla ja huopaamalla ei edes kevyt soutuvene etene myötätuuleen, puhumattakaan raskaassa valtiosta vastatuulessa. Samalla voisimme keskustella myös siitä, miksi Sdp vastustaa kaikkia hallituksen tekemiä aloitteita Suomen uudistamiseksi.

Tapio Arola kaupunginvaltuutettu ( kesk)

Kannustavasta verotuksesta

Maanantai 18.4.2016 klo 11:48 - Tapio Arola

Suomessa tarvitaan uusia konkreettisia toimenpiteitä ja keinoja yritystoiminnan ja erityisesti työpaikkojen luomiseksi. Sipilän hallituksen kilpailukykysopimuksen lisäksi verotus on yksi keskeinen instrumentti, millä voidaan vaikuttaa työpaikkojen syntyyn.

Kävin miettimään verotusta. Parhaimmillaan verotus koetaan oikeudenmukaiseksi ja se on taloudelliseen kasvuun sekä työllisyyteen kannustava. Huonoimmillaan verotus koetaan vastaavasti epäoikeudenmukaiseksi, mikä heikentää talouden kasvun oraita ja passivoi sekä työnantamisesta että työn tekemistä.

Monella yrityksellä on suuria summia kiinni varastossa. Onko kansantaloudellisesti järkevää verottaa yritykseen tulorahoituksella maksettua materiaalivarastoa tai muuta kiinteää tuotantoon liittyvää aineellista tavaraa?

Investointien kautta Suomeen syntyy uutta työtä. Miten verotuksen avulla voidaan tukea yrityksen kehittämistä, kasvua, investointien rahoittamista ja ennen muuta työllistämistä? Yksi ratkaisu on se, että yrityksillä olisi mahdollisuus siirtää osa tuloksesta verotuksen sijaan rahastoon. Ruotsissa vastaava varaus on käytössä ja yrityksien on käytettävä se kuuden vuoden kuluessa.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä kansantaloutemme tarvitsee lisää edellytyksiä talouden käänteelle ja yritysten investointivaraus on toteutettava. Matti Vanhanen kiteytti asiaa 12.4 Keskustan eduskuntaryhmän ulostulossa seuraavasti:

- Kaikki mahdollinen on tehtävä sen puolesta, että investoinnit saadaan Suomessa vihdoin liikkeelle. Pidän välttämättömänä, että hallitus valmistelee verouudistusta, jossa yrityksen verotettavasta tulosta voidaan tehdä varaus investointien lisäämiseksi.

Varmasti jotain korjattavaa Paavo Arhinmäki, Antti Rinne ja Ville Niinistö asiasta löytävät, mutta olen silläkin uhalla Vanhasen kanssa samaa mieltä. Katsoin Yleltä puheenjohtajien väittelyn. Suomen kansantalous on vakavan paikan edessä. Vaikeassa tilanteessa odottaisin johtavilta politiikoilta hieman enemmän realistisuutta ja yksituumaisuutta. Minun mielestä nyt ei ole ideologisien tuulenhuudon ja yhteiseen hiileen kusemisen aika.

Tapio Arola, kaupunginvaltuutettu, Keskusta

SAK, työttömyys ja rekkamiehen pastillit

Torstai 17.3.2016 klo 8:19 - Tapio Arola

Kelan tietojen mukaan Lappeenrannassa työttömyyden kustannukset maksoivat suoraan yhteiskunnalle viime vuonna 77,4 miljoonaa euroa. Luvussa on mukana ansiopäiväraha, ansioturvan koulutustuet, ansioturvan vuorottelukorvaus, peruspäivärahat ja työmarkkinatuet. Luvussa ei ole mukana työttömyydestä aiheutuvien ongelmien kulut kansantaloudelle. Jos lukua suhteuttaa koko Lappeenrannan kaupungin perusopetus maksoi kaupungille 50,8 miljoonaa vuonna 2014.

Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen arvioi 6.3., että kilpailukykysopimuksen voittajia olisivat ne työttömät, jotka saisivat paketin ansiosta töitä. Valtiovarainministeriön arvion mukaan heitä olisi noin 35 000.

Minä en voi muuta kuin ihmetellä kuinka vaikeaa työttömien huomioiminen on maan ammattiyhdistysliikkeelle ja eritoten SAK:lle. Kesti pitkät 10 ja puoli kuukautta ja viisi neuvottelukierrosta kunnes osa SAK:ssa porukasta ymmärsi mikä tässä asiassa on pihvi.

Osa ei ymmärrä vieläkään. Suomen Kuvalehden Matti Simula luonnehti AKT:n panosta neuvotteluissa 29.1. seuraavasti: ”Kuljetusliitto AKT:n pomo Marko Piirainen (sd) ei piittaa työläisten keskinäisestä solidaarisuudesta. Hän tarjoaa muiden liittojen duunareille leivän sijasta rekkamiehen pastillia” Googlettamalla minulle selvisi mikä on rekkamiehen pastilli.

Toinen vaihtoehto on, että SAK:ssa ymmärrettiin, mutta osattiin näytellä jähmeyttä, kankeutta ja hitautta hyvin. Työmarkkinajärjestöille jähmeyden, kankeuden ja hitauden luonnerooli tuntuu istuvan miltei yhtä hyvin kuin Harrison Fordille huolestuneen perheen isän rooli. 

Viimeisessä loppukohtauksessa viime perjantaina olikin jo käydä hassusti. Kättely meni väärällä tyylillä. Piti kätellä, mutta lyötiinkin nyrkit yhteen ja tuo oli jo osalle liikaa. Tervehdys oli vesittää miltei vuoden kestäneen prosessin! En tiennyt itkeä vai nauraa. Ei ole mikään ihme, että Tuomas Kyrön Mielensä pahoittajat myyvät niin hyvin, sillä kirjat kertovat tarinoita meistä suomalaisista.

Tapio Arola, kaupunginvaltuutettu (Kesk.)

Ay-liike ei piittaa työttömästä

Maanantai 1.2.2016 klo 9:11 - Tapio Arola

Maassa 350 000 työtöntä, mutta minusta vaikuttaa vahvasti siltä, ettei ammattiyhdistysliikkeen johto ole kiinnostunut heistä. Kaikki vastuu työttömyydestä on työnnetty akselille valtio-kunnat-työnantajat.

Suomen vaikea talous- ja työllisyystilannetta selittää aivan vääränlainen ja väärin ajoitettu politiikka. Vuonna 2007 ammattiliitot vaativat tuntuvia palkankorotuksia  vedoten talouskasvuun. Kuitenkin vuonna 2008 maailmantalous romahti ja työn yksikkökustannukset ja talouden kasvuluvut alkoivat kulkea voimakkaasti eri suuntiin. Tästä kehityskulusta puhui myös presidentti Sauli Niinistö uudenvuoden puheessaan. Vuonna 2008 alkanutta vinoutunutta kehitystä on pystytty hillitsemään, mutta Suomen talous ei ole kääntynyt vieläkään nousuun.

Eritoten Suomen ammattiyhdistysliikettä on vaivannut kyvyttömyys toimia vastuullisesti muuttuneessa toimintaympäristössä. Posti on hyvä esimerkki kyvyttömyydestä. Johto yritti tervehdyttää toimintaa pienillä irtisanomisilla ja vuokratyövoimalla, mutta se torjuttiin jopa tukilakoilla uhaten. Nyt yt-neuvottelut alkavat ja 860 työntekijää uhkaa irtisanominen. Vastaavasti Lappeenrannan teknillisen yliopiston johto esitti 10 prosentin palkka-alea, mutta liitot eivät suostuneet ja 150 irtisanotaan.

Mielestäni ammattiyhdistysliikkeen tulisi nähdä vastuunsa Suomen  tilanteessa. Ei voi olla niin, että koko liike toimii vain yhteen suuntaan. Jos googlettelee sanat ” ei käy sanoo puheenjohtaja ” tulee hakutuloksena lähinnä vain ammattiyhdistysliikkeitä koskevia artikkeleita.

Entä mikä on median vastuu? Onko ammattiyhdistyksen ja opposition ” Ei käy ” aina suuri ja mullistava uutinen? Ammattiyhdistysliike heikentää peräpeileihin tuijottamalla suomalaista työllisyystilannetta. Aika helppoon ja halpaan mennään monessa politiikan toimituksissa. Lehdistön vapaus ja riippumattomuus ovat arvoina ehdottomasti puolustamisen arvoisia, mutta kansakunnan edun unohtaminen ei silti saisi olla hyve.

Onko osalle väkeä puolueen etu aina maan etua tärkeämpi? Miksi Lipposen hallitusten leikkauksia ei aikoinaan vastustettu lakkouhkauksin? Tuolloin ammattiliitot olivat jopa tukemassa leikkauksia. Lipponen itse sai suuren johtajan maineen ja hänen ”nahkurin orsista” tuli käsite. Vaikuttaa siltä, että Suomen työelämää on vaikea uudistaa ilman, että kaikki Sdp:n lakkokenraalit ovat mukana hallituksessa.

Tapio Arola kaupunginvaltuutettu (kesk) Lappeenranta

Kirjoitus ollut Lappeenrannan Uutisissa 31.1.2016

Työttömien määrän kasvu on pysäytettävä

Maanantai 11.1.2016 klo 11:09 - Tapio Arola

Työttömien määrä maassamme on kasvanut kiihtyvällä vauhdilla ja tästä johtuvat kustannukset niin kunnille kuin valtiolle ovat kohta hallitsemattomat. Olen aikaisemminkin kirjoituksissani tuonut esille, mikä on syynä, kun tarjotut työt eivät kiinnosta.

Erään tutkimuksen mukaan maassamme on ns. piilotyöpaikkoja n 350 000 eli sama määrä kuin työttömiä työnhakijoita. Mikä on, ettei tarjottu työ kelpaa? Pidetäänkö liian tiukasti kiinni siitä, että työ on ehdottomasi koulutusta ja siihen liittyvää palkkausta vastaava? Eikö tässäkään todella voida joustaa?

 Lauri Ihalainen ministerinä ollessaan teki mielestäni hyvän esityksen yrittäjille: lomautetaan mieluimmin kuin irtisanotaan. Olen ollut syksyllä yhteydessä Ihalaiseen ja kysynyt onko mielipide edelleen sama. En ole saanut vastausta. Onko tässäkin taustalla poliittinen raadollisuus? Ei anneta toisille vinkkejä, hoitakoon itse, arvostellaan ja moititaan heidän tekemiä ratkaisuja.

Toinen esimerkki Antti Rinne SDP:n puheenjohtaja esitti 31.3.2015 iltalehden haastattelussa sanktioiden ottamista käyttöön, jos tarjottua työtä ei oteta vastaan. Laitoin myös hänelle kysymyksen syksyllä, onko hän edelleen samalla kannalla. Ei vastausta. Onko pohjimmainen syy tässä sama kuin edellä?

 Jos lomautus otetaan käyttöön vaikka pitemmäksikin aikaa, turvaisi se kuitenkin työntekijälle työsuhteen ja samalla antaisi turvallisuuden tunteen. Miksi edellä mainitut ”vanhat” ay- johtajat eivät nyt oppositiossa ollessaan ole tätä tukemassa? Ihmetyttää todella suuresti, onko syynä huoli omien kassojen kuihtuminen vai mikä.

Antti Rinteen vaitiolon ymmärrän, onhan hän äänekkäästi vastustamassa kaikkia hallituksen säästötoimia pakottamiseen vedoten. Rinteen esitys on kuitenkin niin hyvä, että se kannattaa ehdottomasti ottaa käyttöön varsinkin nyt kun monessa kunnassa otetaan käyttöön ns kuntalisä. Sillä halutaan tukea yritystä joka palkkaa pitkään työttömänä olleen. Jos tarjottu työ ei kiinnosta, vähennetään työttömän saamaa tukea.

Onko tämä sitä kuuluisaa pakottamista? Mielestäni on, mutta samalla ainakin yritetään estää työttömän syrjäytyminen kokonaan työmarkkinoilta.  

Tapio Arola Kaupunginvaltuuston 2 vpj (kesk) Lappeenranta

Miksei järjestetä työtä

Perjantai 2.10.2015 klo 19:02 - Tapio Arola

Miksei järjestetä työtä, vaikka se olisi kannattavaa?

Seija Takala 2.10 Etelä-Saimaassa esittämä kysymys on mielestäni siinä määrin aiheellinen, että käytän sitä kirjoitukseni otsikkona. Olen kysynyt työnteon perään Takalan tavoin aiemmin ja kysyn edelleen, miksi ei?

Olen samaa mieltä Takalan kanssa siitä, että tekemätöntä työtä riittää todella paljon. Kirjoitin samasta aiheesta kuluvan vuoden huhtikuussa mielipidekirjoituksen ja listasin tuolloin käytännön esimerkkinä vanhustenhuollon työtehtävät, jotka eivät vaadi erityisosaamista. Ikäihmisten kanssa ulkoilu ja seurustelu eivät vaadi muuta kuin hyvää mieltä ja läsnäoloa. Muina esimerkkeinä käytin tuolloin maalarin töitä kaupungin omistamissa kiinteistöissä ja metsurin töitä kaupungin omistamissa metsäkiinteistöissä. Lisäksi yhtenä esimerkkinä käytin Tampereen kaupunkia, missä työttömät on laitettu keväisin siivoamaan kaupunkia.

Nyt tulisi kartoittaa lappeenrantalaisten pitkäaikaistyöttömien tilanne ja heidän ammatilliset osaamisalat. Seuraavaksi tulisi kartoittaa missä kaikkialla kaupungissa on tekemätöntä työtä. Kolmanneksi Lappeenrannassa olisi syytä katsoa mitä muualla tehdään.

Joensuun kaupunki teki tällä viikolla päätöksen Joensuu-lisästä. Joensuussa työnantaja voi nyt hakea kaupungilta Joensuu-lisää sellaisen joensuulaisen henkilön työllistämiseen, josta kaupunki maksaa työmarkkinatuen kuntaosuutta. Käytännössä työnantaja voi etsiä kriteerit täyttävän työmaan henkilön itse tai pyytää kaupungin asiantuntijan esittelemään sopivia henkilöitä.

Joensuu-lisää myönnetään maksimissaan 350 euroa kuukaudessa yhtä työntekijää kohden enintään kuuden (6) kuukauden ajan. Päätöksen taustalla on nykytila. Joensuun kaupunki maksaa työmarkkinatuen kuntaosuutta kuukausittain 1700 henkilöstä, keskimäärin 400,45 euroa kuukaudessa henkilöä kohden.

Lappeenrannan kaupungin työttömyysprosentti on 14,4. Nyt tarvitaan tekoja. Keskustelen nopeasti viranhaltioiden kanssa Joensuu-lisästä. Mikäli ei ala tapahtua, teen valtuutetun aloitteen, mikä nojaa Joensuu-lisän malliin.

Tapio Arola kaupunginvaltuutettu ( kesk )

Joukkoliikenteen haasteet haja-alueella!

Perjantai 14.8.2015 klo 16:54 - Tapio Arola

Joukkoliikennelain muutoksen takia kunnat eivät voi enää maksaa lippusubventiota liikennöitsijöille. Linja-autoliikenne on pelkästään markkinaehtoista tai viranomaisen järjestämää. Kunnat voivat harkintansa mukaan osallistua toimivaltaisen viranomaisen järjestämän liikenteen tukemiseen.

Joukkoliikennelaki ja EU:n palvelusopimusasetus tulivat voimaan vuoden 2009 lopussa. Joukkoliikennelaissa otettiin käyttöön kymmenen vuoden pituinen siirtymäaika, jonka kuluessa siirrytään vaiheittain uuden lain mukaisiin liikenteen järjestämistapoihin.

Vanhan henkilöliikennelain mukaiset linjaliikenneluvat muutettiin ns. siirtymäajan liikennöintisopimuksiksi ja ne umpeutuvat asteittain vuosien 2014 ja 2019 välillä. EU:n palvelusopimusasetuksessa määritellään, miten julkinen valta voi joukkoliikennepalveluiden määrän ja laadun turvaamiseksi puuttua markkinoihin.

Joukkoliikennelain mukaan toimivaltaiset viranomaiset vastaavat joukkoliikenteen järjestämisestä. Toimivaltaisia viranomaisia ovat yhdeksän elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta (ELY-keskukset) sekä 26 kunnallista viranomaista. Lappeenrannan kaupunki on joukkoliikennelain kunnallinen viranomainen.

Lappeenranta on kaupunki ja maakuntakeskus. Lappeenranta on myös maantieteellisesti erittäin suuri kunta, jossa on paljon maaseutumaista asutusta. Joukkoliikenne tulee nähdä kokonaisuutena ja tuohon kokonaisuuteen kuuluu maaseutumaisuus sekä pitkät välimatkat.

Toimiva ja tehokas joukkoliikenne on kaikkien lappeenrantalaisten yhteinen etu. Tehokkaan joukkoliikennejärjestelmän ja yhdisteltyjen kuljetusten aikaansaamiseksi tarvitaan nyt entistä enemmän alueellista suunnittelua ja yhteensovittamista seudullisesti sekä kuntien sisällä että eri hallintokuntien välillä.

Luottamushenkilönä toivon, että Lappeenrannan joukkoliikennettä tarkasteltaisiin muuttuneessa tilanteessa kokonaisuutena ja pohdittaisiin mahdollisuuksia hyödyntää liikennetyyppejä (lähiliikenne, paikallisliikenne, koulukuljetukset, linjataksi) ristiin.

Lappeenrannan joukkoliikenteen suunnittelussa vastuu on kaupungilla ja sieltä puolelta pitäisi löytyä myös resurssit suunnitteluun. Asukkaiden on käytettävä aktiivisesti rakennettuja kuljetusreittejä. Tyhjillä autoilla ei kannata liikennöidä.

 Tapio Arola, kaupunginvaltuutettu (kesk.)

Meinaa mennä vatuloinniksi

Tiistai 21.7.2015 klo 20:35 - Tapio Arola

Suomi on joutunut Euroopan talous- ja rahaliitto (EMU) jäsenmaana tiukkaan puristukseen pitääkseen jäsenvaltioiden lupauksen olla yhteisessä rintamassa taloudellisten vastuiden osalta. Suomen talouteen on viime vuodet kohdistunut juuri sellaisia häiriöitä, joita rahaliitosta päättäessä pelättiin. Tuolloinen pääministeri Paavo Lipponen vastasi huolestuneisiin puheenvuoroihin seuraavasti: ”Tämä on pimeää pelottelua”, ”te maalaatte mörön seinälle”. Jälkiviisaana voi katsella netissä videon tuosta keskustelusta ja pohtia kumpi oli enempi oikeassa Lipponen vai Aho. Video löytyy google-haulla ” Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö vievät Suomen euroon ilman kansanäänestystä 1998”

Kreikan tilanne on pysynyt koko kesän politiikan ja talouden ykkösaiheena. Jos edelleen haluaa tässä yhteydessä kaivella vanhoja, voi toki pohtia miksi Kreikka ylipäätään hyväksyttiin osaksi EMU:a vuonna 2001, vaikka sen velan määrä ylitti jo tuolloin reilusti pääsyvaatimuksena olleen 60 prosenttia bkt:sta. Jälkiviisaus ja vanhojen kaivelu eivät nyt auta. Suomen Eurooppa-politiikan linja on kriisien pitkittyessä tiukentunut ja mielestäni ministerimme ovat toimineet nyt tässä vaikeassa tilanteessa hyvin. Nyt täytyy toimia ajassa, yrittää katsoa tulevaan ja pyrkiä ajattelemaan Suomen etua.

Julkisuudessa käydyn keskustelun pohjalta voisi saada harhakuvan, että maamme vastaa yksin Kreikan veloista ja sen tulevaisuudesta. Eniten minua mietityttää tilanteessa se, että pyrkiikö maamme oppositio Kreikan tilannetta hyödyntäen työntämään sivuun jatkuvasti kasvavat maamme omat ongelmat? Mielestäni opposition toiminta osoittaa vain sen, ettei heillä ole omaa varteenotettavaa vaihtoehtoa kotimaan taloustilanteen ratkaisemiseksi.

Työ- ja elinkeinoministeriön sekä Tilastokeskuksen hiljattain julkistamat työttömyysluvut huolestuttavat ilmeisesti ammattiyhdistysliikettä lukuun ottamatta muita työelämän asiantuntijoita Suomessa. Maassamme on massatyöttömyys. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työttömiä oli vuoden 2015 toukokuussa 324 000, mikä oli 28 000 enemmän kuin vuosi sitten.

Yhteiskuntasopimuksesta käyty keskustelu varsinkin ammattiyhdistysjohtajien taholta on ollut melko surkuhupaisaa seurattavaa. Ammattiyhdistysjohtajat kertovat kilvan, ettei heille ole annettu riittäviä perusteita neuvottelujen aloittamiseksi ja, että hallitus etenee asiassa liian joutuisasti. Edellä mainittua keskustelua seuratessa tulee mieleen Kreikka ja sen pitkään jatkunut haluttomuus tehdä välttämättömiä päätöksiä. Suomessa on ehdottomasti vietävä päätökseen kaikki suunnitelmat taloutemme tasapainottamiseksi ja talouskasvun aikaansaamiseksi. Tämä vaatii sitä kuuluisaa johtajuutta jota hallituspuolueiden johtajilta näyttää nyt löytyvän.

Kun EMU:sta oli päätetty eduskunnassa vuonna 1998, kommentoi pääministeri Lipponen asiaa seuraavasti: ”Tästä pitää katsoa eteenpäin ja vahvistaa Suomen mahdollisuuksia selviytyä EMU oloissa. Se vaatii sitä, että me kehitämme työmarkkinajärjestelmäämme, luomme siihen joustavuutta.” Nyt olisi noiden Lipposen lupaamien joustojen aika. Jatkuva verojen ja maksujen korottaminen on loputtava. Nyt on aidosti puututtava hyvinä aikoina saavutettuihin etuisuuksiin. Joustoihin on osallistuttava kaikkien, niin poliitikkojen, yritysjohtajien kuin tavallisten työntekijöiden. Tauti on paha ja lääkkeiden on oltava sen mukaisia.

Tapio Arola, kaupunginvaltuutettu (kesk.)

Kohti parempia aikoja

Tiistai 2.6.2015 klo 10:16 - Tapio Arola

Suomi on saanut uuden hallituksen. Juha Sipilän 1. hallitus aloittaa työnsä haasteellisessa tilanteessa.

Vaalien jälkeen Sipilän ote johtajana on ollut silmiinpistävä, sitä ei varmasti kukaan kiellä. Kaikkien puolueiden huomioiminen neuvotteluissa, yritys yhteiskuntasopimuksen aikaansaamiseksi, johdonmukainen, päämäärätietoinen ote ja aikataulutus hallitusneuvotteluissa osoittavat, että tällä maalla on johtaja.

Sipilä on tuonut suomalaiseen poliittiseen toimintakulttuuriin uutta. Hallitus aloittaa työnsä Sipilän ideoimalla avokonttorimallilla. Ajatus kuvastaa hyvin tilannetta, tarvitsemme nyt vihdoin yhteen hiileen puhaltavaa tiimiä, emme eripuraista hallitusta ja oman puolueen tai ministeriön etuja valvovia ministereitä. Uskon myös, että monelle oli yllätys julkaistu ministerilista. Ennen eduskuntavaaleja mediassa käytettiin Sipilän johtajuutta kyseenalaistavia puheenvuoroja ja osa epäili, että Keskustan kokeneempi kaarti tosiasiallisesti tulee valituksi hallitukseen ja tekemään hallituksen askelmerkit.

Sipilän johdolla tehty hallitusohjelma on rakennettu taloudellisten linjausten osalta tarkasti. Hallitusohjelmassa tehdyt päätökset ovat paikoin kipeitä, ja koskettavat jotenkin jokaista suomalaista, mutta uskon, että näin oli tarkoituskin.

Uskon, että ihmiset ovat valmiita muutoksiin, kun ne toteutetaan oikeudenmukaisesti. Turha uhkailu, että kyyti kylmenee, on tarpeetonta. Meillä on nyt uudistuksiin kykenevä ratkaisujen hallitus, joka vahvistaa luottamusta koko maahan ja suomalaisen yhteiskunnan kykyä uudistua. Pitää toivoa että työmarkkinajärjestötkin ymmärtävät nyt tarttua tarjottuun yhteistyöhön.

Tapio Arola Lappeenranta kaupunginvaltuutettu (kesk)

Suomi tarvitsee johtajan

Torstai 23.4.2015 klo 22:30 - Tapio Arola

Tämän kevään vaalitilaisuuksissa yksi keskustelun aihe nousi ylitse muiden, johtajuus. Maamme on ollut jo vuosia taloudellisessa taantumassa. Taantumaa on pahentanut poliittinen eripura tai ajoittainen apatia. Suomelta on puuttunut suunta, tavoitteet ja päämäärä.

Nykymenossa kaipaamaan olen jäänyt myös johtajuutta. Tässä yhteydessä tarkoitan johtajuudella vastuullisuutta, realistisuutta, nöyryyttä, vuorovaikutteisuutta, kykyä hahmottaa kokonaisuuksia, kykyä tehdä päätöksiä ja kykyä tehdä kompromisseja yhteisen hyvän saavuttamiseksi. 

Ihmiset ovat aidosti huolissaan tulevaisuudesta. Ennen vaaleja Kari Väisänen tiivisti eduskuntavaalien asetelman Etelä-Saimaan kolumnissaan 28.3.2015 muotoon: "Kysymys on yksinkertainen: miksi äänestäjät näyttävät luottavan eniten Juha Sipilään? Vaatimattoman näköiseen, hieman tylsään, tavalliseen suomalaiseen mieheen.”

Kari Väisänen vastasi kolumnissaan asettamaansa kysymykseensä seuraavasti: ”Äänestäjä näkee Sipilän käytöksessä, tavallisuuden lisäksi, merkkejä luotettavuudesta, arvojohtajuudesta, päättäväisyydestä, kyvystä ajatella loogisesti.” 

Vaalit on nyt käyty. Eduskunta nimeää Sipilän uuden hallituksen muodostajaksi torstaina 30. huhtikuuta. Suomen johdossa on ennenkin ollut henkilöitä, jotka eivät ole mainostaneet itseään saavutuksillaan tai halunneet parrasvaloihin osoittamaan vain omaa erinomaisuuttaan. Tämän maan tulevaisuuden kannalta olen huojentunut siitä miten ihmiset yli puoluerajojen luottavat nyt Juha Sipilään.

Tapio Arola

Kaupunginvaltuutettu (kes) Lappeenranta

Joko vihdoin ollaan tunnustamassa tosiasiat?

Torstai 2.4.2015 klo 19:57 - Tapio Arola

Puheenjohtaja Antti Rintee (SDP) iltalehdessä 31.3. esittämä malli pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä on varmasti saanut monen lukemaan jutun pariin kertaan. Ottaen huomioon hänen ammattiyhdistystaustansa, esitystä voidaan pitää yllättävänä. Eritoten merkillepantavaa on se, että esityksessä  on mukana sanktio mikäli kieltäytyy tarjotusta työstä.

Maassamme on tekemätöntä työtä vaikka kuinka paljon. Valitettavasti vuosikymmenien aikana rehevöitynyt tukiviidakko on johtanut siihen, ettei järjestelmässä ole riittäviä kannusteita työntekoon.

Rinteen esille ottama malli pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä esimerkiksi vanhustenhuollossa voisi tarjota tuhansia työpaikkoja. Vanhustenhuollossa on runsaasti työtehtäviä, jotka eivät vaadi erityisosaamista. esimerkiksi ikäihmisten kanssa ulkoilu ja seurustelu eivät vaadi muuta kuin hyvää mieltä ja läsnäoloa.

Rinteen avaus ikäihmisten ulkoiluttamiseen liittyen on kannatettava. Ikäihmisten yksinäisyys on kasvava ongelma. Mielestäni työstä ikäihmisten parissa voidaan maksaa minimipalkka ja samalla sillä edesautetaan työttömän sopeutumista takaisin työelämään ja mikä tärkeintä, torjutaan kasvavaa ongelmaa, ihmisen yksinäisyyttä ja syrjäytymistä.

Vastaava työllistämismalli on ollut käytössä aikaisemmin mm. Tampereella, missä työttömät on laitettu keväisin siivoamaan kaupunkia. Meilläkin voisi ottaa saman mallin käyttöön. Tekemätöntä työtä on Lappeenrannassa kaikkialla. Esimerkiksi käy näin keväisin mm. katuhiekkojen poisto ja tienvarsien roskien kerääminen. Maalarin töitä löytyy varmasti myös kaupungin omistamien kiinteistöjen pintaremonteista ja metsurin töitä kaupungin omistamista metsäkiinteistöistä.

Pelkään kuitenkin, että tämä Rinteen esittämä malli ei tule saamaan hyväksyntää SAK:n johdossa, vaan jatketaan edelleen vanhoihin tapoihin totutulla periaatteella. Tuo vanha kaava jakaa Suomen kahtia: työssäkäyviin ja työttömiin.

Tapio Arola Kaupunginvaltuutettu  (kesk)

Taas yksi turha työryhmä kertoi toiveitaan!

Perjantai 13.3.2015 klo 14:13 - Tapio Arola

Pitää taas ihmetellä miten maan hallitus ei itse pysty tuomaan käsittelyyn kunnon esityksiä, millä taloutemme saataisiin nousuun. Pyydetään mielipiteitä eri työryhmiltä, yksityisiltä ja eri puoluetaustaisilta henkilöiltä.

Jatkuvasti toistetaan: pitäisi ja pitäisi. Eikö eri ministerien PITÄISI tehdä niitä toimenpiteitä, joita taloutemme tervehdyttäminen vaatii? Vai pelätäänkö, ettei mandaatti uusiudu, jos esitetään jotain leikkauksia saavutettuihin  etuihin?

Meillä on liian laaja verovaroilla tuettu palveluverkko. Se on tunnustettava. Laajaa palveluverkkoa pidetään pystyssä pääosin hyvien aikojen verorahoilla. Talouden supistumisen myötä se ei ole enää mahdollista.

Aivan äskettäin saimme tilastotietoa Suomen julkisen sektorin velkaantumisesta, joka lienee jo nopeinta maailmassa. Olemme jopa ylittäneet EU:n velkaantumiskriteerit.

Tässä tilanteessa tarvitaan raskasta kättä sekä valtion että kuntien kustannusten karsimiseksi, koska talouskasvu ei hoida meidän ongelmia. Edellisen hallituksen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen toivoi 5 % kasvua vastoin omienkin asiantuntijoiden mielipiteitä.

Kuntaliitokset ovat yksi ratkaisu taloustilanteen parantamiseen, mutta vasta kun viiden vuoden irtisanomissuoja on kokonaan poistunut. Verojen ja maksujen korottaminen on helpoin tapa hoitaa ongelmia, mutta se keino on mielestäni katsottu loppuun.

Puhutaan ansiotason laskun heikentävän ostovoimaa. Näin varmasti onkin. Mutta miten on käynyt satojentuhansien työttömien? Onko heidän ostovoima heikennyt vai kasvanut?

Tapio Arola (kesk.) Lappeenranta