Uusimmat kirjoitukset

  • 13.2.2019 19:59Ovatko vanhustenhuollon ongelmat maan hallituksen vika?Lue lisää »
  • 26.11.2018 21:49Monitoimiareena elävöittää kaupungin keskustaa?Lue lisää »
  • 28.5.2018 9:10Vasemmistopopulismilla on kallis hintaLue lisää »

Blogin arkisto

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:97902 kpl

PUHE KAATUNEIDEN MUISTOPÄIVÄ YLÄMAA 18.5.2014


Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät kaatuneiden omaiset, hyvä yleisö.
Kaatuneiden muistopäivää on vietetty vuodesta 1940 lähtien. Tuolloin puolustusvoimien ylipäällikkö Carl Gustaf Mannerheim määräsi päiväkäskyssään toukokuun kolmatta sunnuntaita vietettäväksi muistopäivänä. Sitä ennen puolustusvoimat olivat viettäneet omaa lippujuhla-päiväänsä, mutta Mannerheimin antama käsky toi esiin myös vuoden 1918 sodassa kaatuneet. Tämä merkittävä päätös pyrki korostamaan kansallista yhtenäisyyttä.ylamaan_sankarihaut.jpg

Suomalaiset pitävät kaatuneiden muistopäivää tärkeänä. Maassamme on satoja sankarihautausmaita ja jokaisella niistä vietetään tänään muistopäivää.
Alkuvuosikymmeninä kaatuneiden muistopäivän liputus pidettiin suruliputuksen tapaan. Vuodesta 1977 lähtien kaatuneiden muistopäivä on ollut vakiintunut liputuspäivä.  Vuodesta 1995 lähtien on noudatettu normaalia liputuskäytäntöä. ( lippu koko päivän koko tangossa)

Ylämaan sankarihautausmaahan on haudattu 117 sankarivainajaa. Ylämaalaisia kaatui talvi- ja jatkosodassa  kaikkiaan 144 henkilöä. Kaikkien kaatuneiden nimet on kaiverrettu kirkkopuiston graniittipaateen. Uhrin ansiosta lippu liehuu tänäänkin vapaassa maassa.
Kaiken kaikkiaan viime sodissa kaatui yli 93 tuhatta sotilasta, lisäksi yli 30 tuhatta jäi sotaleskeksi ja yli 55 tuhatta sotaorvoksi. Sotaleskien harteille jäi suuri vastuu, ja he kokivat suuria haasteita itsensä ja perheensä toimeentulon järjestämisessä ja lastensa kasvatustyössään, miehensä ja lasten isän puuttuessa. Mutta he selvisivät suomalaisella sitkeydellä.

Olen sodan jälkeen syntynyttä sukupolvea ja voin vain kuvitella, millaista elämä on ollut niin sota-alueilla kuin kotirintamallakin. Kaikki olemme katsoneet Täällä Pohjantähden alla elokuvan. Elokuvassa kotiin tuodaan ilmoitus, että pojan ruumisarkku on haettavissa asemalta. Kun vanhemmat olivat asemalla, he saivat kuulla, että siellä oli kaksi arkkua odottamassa. Tämä tapahtuma ei ollut kirjailija Väinö Linnan mielikuvitusta. Tiedämme, että näitä tapauksia on tapahtunut tosielämässä.  Nämä ovat olleet tilanteita, joita ei sanoin voi kuvailla.

Rintamalla taistelleet ovat varmasti kaikin keinoin yrittäneet rauhoittaa kotona olevia. Luimme vasta vaimoni isän laittaman kirjeen rintamalta. Siinä Eino kirjoittaa lapin sodasta kannustavasti:” Reippaat terveiset Taivalkoskelta, olemme marssineet muutaman päivän ja hyvin menee”. Näitä kirjeitä on tallessa kaiken kaikkiaan 126 kappaletta, ja kaikissa niissä pyritään luomaan uskoa tulevaisuuteen, vaikka tilanne rintamalla olikin varmaan välillä ollut kaoottinen.

Suomeen on perustettu kaatuneiden omaisten liitto vuonna 1945 toimimaan omaisten hyväksi. Sotaorpojen yhdistyksiä alettiin perustaa vuonna 2000. Lappeenranta sai positiivista julkisuutta 26.7.2012, kun kaupungissamme paljastettiin valtakunnallinen sotaorpo patsas.
Veteraanien määrän vähentyessä on tuotu esille, että valtio alkaisi kuntouttaa ja tukea kaikkein huonoimmassa asemassa olevia sotaorpoja ja tämä on mielestäni lämpimästi kannatettava ajatus.
Näillä ajatuksilla:   Oikein arvokasta juhlapäivää kaikille.